Taas tässä on vierähtänyt pari kuukautta viime kirjoituksesta. Mihin se aika oikein menee? Madeleine on nyt 10 kuukautta vanha ja kävelee melkein jo ilman tukea. Viimeiset kuukaudet ovat olleet ehdottomasti mun suosikki aikaa Madeleinen kanssa kun on tapahtunut paljon kaikkia uusia kehitysaskeleita ja persoonallisuuttakin tulee koko ajan lisää. Hauska nähdä millainen pikku neiti hänestä kehittyy.
Talon edusta ennen
Talon sivusta ennen
Olen saanut puutarhaprojektini aika hyvälle mallille. Laitan siitä tähän pari kuvaa. Pari taistelua jouduin käymään Kellanin kanssa ennen kun sain tahtoni tästä puutarhaprojektista läpi. Miten se onkin niin, että miehet ovat aina sitä mieltä että kaikki on hyvin juuri niin kuin ne on ja turha mitään muuttaa. Pyysin siinä jossain välissä anoppinikin meille auttamaan minua suunnitteluissa, kun hänellä on kokemusta ja hyvää silmää näissä asioissa. Hieman ehkä myös siksi, että saisin jonkun muun minun tiimiini toteamaan, että tämä projekti on jo long overdue. Anopillani on tapana tehdä kaikki aina erittäin ”kunnolla” niin, että hän ehdottikin, että ottaisin kaikki kasvit ja nurmikot pois ja aloittaisin ihan täysin puhtaalta pohjalta. Lisäksi hän mietti vielä jos muuttaisin osaa kivetystä. Minun vähemmän kunnianhimoiset suunnitelmani alkoivat sitten pikku hiljaa kuulostaa hyvältä myös mieheni korvissa.
Mitä sitten halusin tehdä? Otin isoja puskia ja puita pois tontilta ja lisäsin yhden kolmihaaraisen palmun, avokadopuun, pari sitruunapuuta, ja yhden limepuun.
Nyt pitäisi vielä valita kukkia palmun juurelle, maalata talon etusivu ja laittaa jotain kukkia oven viereen, mistä kaadettiin isot puut alas. Tontilta löytyy edelleen paljon ruusuja, ja en aluksi ollut näitä vastaan, mutta nyt olen kuullut muutamalta äidiltä, kuinka nämä ovat hankalia lasten kanssa. Mietintämyssy on siis edelleen päässä, jos vielä ottaisin kaikki ruusut pois tai siirtäisin ne talon sivustalle, josta otin isot ylikasvaneet pensaat pois.
Talon edusta ja sivu nyt. Viela mietin jos siirtaisin ruusut takapihalta tohon sivustalle tai sitten istutan jotain muita kasveja.
Heiluinko itse pihalla lapion ja kuokan kanssa? En tietenkään. Täälläpäin kaikilla on puutarhurit, jotka ovat erittäin edullisia ja käteviä. Välillä mietin mitäköhän tästä tulee kun puutarhurimme puhuu niin vähän englantia ja minä en muista niistä parista lukiossa käymästäni espanjan kurssistani yhtään mitään. Siskoni mainitsi minulle joskus, että en saa siitä samanlaista tyytyväisyyden tunnetta jos en ole itse kaivanut kuoppaa ja istuttanut puuta…hahaha. Musta jo pelkästään tämä suunnittelu on työlästä, joten ei siitä olisi tullut mitään jos olisin itse yrittänyt tehdä jotain. Vaikka projektini on vielä vähän kesken tykkään muutoksista ihan hirveästi. Monet naapuritkin ovat kommentoineet, kuinka paljon paremmalta talon edusta nyt näyttää. Kellan sen sijaan kommentoi kuinka uuden nurmikon ja vanhan välillä menee selvä raja, ja kuinka avokadopuu näyttää hänestä hassulta (minä pyörittelen silmiäni näille kommenteille). Palmuista hän sanoi pitävänsä.
Puutarhurit tyossaan
Puutarhurit tyossaan
Madeleinen kanssa käydään lähes päivittäin katsomassa miten sitruunat muuttaa pikku hiljaa väriä vihreästä keltaiseksi. Hän mielellään nappaisi sitruunoita jo alas pensaasta. Minä odotan jo, että saadaan laittaa jouluvalot palmujen ympärille. Tällä hetkellä meillä on pienet kurpitsavalot siinä edessä Halloweenin kunniaksi. Tämä syksy on kivaa aikaa kun saa koko ajan koristella eri juhlia varten. Ensin halloween, sitten kiitospäivä ja sitten joulu.
Halloween kurpitsavaloni
maijainoc 