My last year in a nutshell

Here we go again with my blog! It’s been a while since my last post because… Well life just got busy. Let’s see what has happened since… I got pregnant, I was nauseous for 20 weeks, spent 6 amazing weeks in Finland with Madeleine, came back to home and Madeleine started preschool, had my darling baby boy, stayed up all hours for the past 4 months and now my baby is finally sleeping through the the night (knocking on wood that I’m not jinxing it right now).

Let’s talk about my pregnancy first. We were so excited to be expecting our second, and were even more excited when we found out it is a boy. The idea of sisters was very cute too but my husband was really hoping for a boy so we did everything in our power to get one… Hahaha. You might wonder what I’m talking about and if this makes any sense but I’m telling you it has worked for everyone I know that has tried it. I even read from the Teemu Selanne book that they did it to have a girl. Basically to have a girl you should have intercourse 3 days before ovulation and to have a boy right when you ovulate. I am not going to go into more detail in it but it is called ”the Shettles Method” in case you want to google it. (We would have been very happy with another girl as well and feel very blessed to just have healthy babies.) I also really wanted to do a gender reveal party or some fun way to find out with few friends but my husband thought I was being silly and was not on board. So we found out in our 12 week ultra sound.

 

I also opted to do a new DNA test at 10 weeks that is called ”materniT21” that can tell you the sex of the baby with 99.3% accuracy and also detects fetal chromosomal abnormalities from common (trisomies 21, 18 and 13) to the more rare. We had a little health scare with Madeleine during my pregnancy so it was very nice to have all this knowledge (piece of mind) from the beginning of the pregnancy. We actually ended up having the same findings in an ultrasound with Kayden, but thanks to this test I was not nervous about it.

 

Other than that my pregnancy was very different from my first. I was not very nauseous with Madeleine at all but this time I felt sick for the first 20weeks (not fun!). Every food sounded bad and going to grocery store was a tough task. I would hold my breath walking by the meats and bacon (and if you know me you know that I LOVE meat). What sounded good to me in the end of that nauseous time was peanut butter and jelly sandwiches (I never eat these usually). I had one every day for lunch for about two weeks. My pregnancy after that was amazing. I felt really good for the remaining 20 weeks and had my beautiful baby boy 3 days late on the ‪11/11!

We named him Kayden Bradshaw Wilson. Same initials and same middle name than my husband. He has been such a good baby so far -Always smiling and so easy going. Maybe I know little more about what I’m doing this time as well. He took a little longer to sleep through the night but it is starting to look like we are finally at this milestone (he is almost 4 months now). I tried to get him on good schedule right away and consulted a sleep specialist for extra advice (‪www.sleepshopoc.com). I need my sleep to function so I wanted to do everything in my power to help him sleep longer periods, not to mention how important it is for the baby’s development. It is so much easier with your first when you can nap while the baby naps, but you don’t get that luxury with your second.

 

Madeleine has taken the role as a big sister really well. She has been so sweet with Kayden and is always willing to help. In fact, I just moved their car seats next to each other in the car so that she can entertain Kayden and more often than not Kayden falls asleep in the car holding Madeleine’s hand (and this makes my heart burst out of love).

 

Talking about heart bursting out of love… Before Kayden’s arrival I was having hard time believing I could love another baby as much as I love Madeleine, but somehow it is possible. In fact, before having Madeleine I couldn’t even imagine how much more love a child could bring to my life. It is something that is impossible to explain until you experience it yourself, and usually my first question for my friends that are new moms is: ”isn’t it amazing?!?!”.

Picture by Marika Tuuli Photography

We obviously have our normal struggles, especially with our very independent, energetic, strong minded three year old (threenager), but no matter how hard of a day we have there are so many good moments in it.  My husband has been extremely helpful which makes everything easier as well (I chose well 😉 )

 

Before I bore you anymore with my lovey dovey thoughts I am going to stop this post to this and hopefully my next post will be sometime soon ( I will try my best!)

 

Picture by Marika Tuuli Photography

Picture by Marika Tuuli Photography

 

Täällä taas yritän aloittaa blogin kirjoitusta. Viimeisestä kerrasta onkin kulunut jo hurjan kauan normaaleista elämän kiireistä johtuen. Sen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Tulin raskaaksi, olin huonovointinen 20 viikkoa, vietin 6 mahtavaa viikkoa Suomessa Madeleinen kanssa, tultiin takaisin kotiin ja Madeleine aloitti koulun (vähän tarhaa vastaava), mun ihana pieni poika syntyi, valvoin seuraavat 4 kuukautta ja nyt vihdoin Kayden nukkuu yön yli! (koputtelen täällä puuhun, ettei mikään nyt muuttuisi unien suhteen).

Picture by Sierra Campbell Photography

Ensin voisin kertoa vähän raskaudestani. Oltiin niin innoissamme, kun meille selvisi, että olen jälleen raskaana, ja vielä onnellisempia kun kuulimme että se on poika. Ajatus siskoksista oli myös houkutteleva, mutta etenkin mieheni toivoi poikaa, joten teimme kaiken mahdollisen minkä vaan pystyimme tämän toiveen toteuttamiseksi…hahaha. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tiedän monta paria jotka ovat yrittäneet samaa ja saaneet toivomansa sukupuolen. Luin jopa Teemu Selänteen kirjasta, että he seurasivat tätä metodia saadakseen tytön. Lyhyesti kerrottuna siitä tyttöä kannattaa yrittää 3 päivää ennen ovulaatiota ja poikaa juuri ovulaation aikana. Jos kiinnostaa kuulla enemmän tästä niin kannattaa googlata “shettles method”. (Olisimme tietysti olleet tyytyväisi mihin sukupuoleen tahansa ja tärkeintä on tietysti, että on terve). Mä olisin myös halunnut pitää täällä päin suosituksi tulleet sukupuolen paljastus juhlat, mutta Kellanin mielestä koko ajatus oli ihan hullu ja hän halusi tietää asiasta normaalisti ultraäänessä.

Tällä kertaa halusin myös tehdä DNA-testin (materniT21), jonka voi tehdä jo 10 viikon jälkeen, jossa mun verikokeella selviää vauvan sukupuoli 99.3% varmuudella ja myös mahdolliset kromosomi häiriöt. Mulla oli ensimmäisen raskauden aikana pieni huolestuneisuuden aihe, joka osoittautui turhaksi, mutta tällä kertaa halusin tehdä kaikki saatavilla olevat testit mahdollisemman nopeasti. Itseasiassa lääkäri huomasin myös saman tilanteen Kaydenin ultraäänessä myöhemmin, mutta tällä kertaa en ollut siitä huolestunut kiitos tämän testin.

Picture by Sierra Campbell Photography

Kaiken kaikkiaan tämä raskaus oli hyvin erilainen kuin ensimmäiseni.  Madeleinen kanssa minulla ei ollut huonovointisuutta juuri ollenkaan ja tällä kertaa sitä kesti puoleen väliin raskautta! L Kaikki ruoka kuulosti pahalta ja varsinkin kaupassa käyminen oli kovin hankalaa. Jouduin pitelemään hengitystä kävellessäni lihatiskin ohi (normaalisti rakastan lihaa!). Huonovointisuuteni loppupuolella minun teki mieli maapähkinähillovoileipiä (olipas pitkä sana!), mitä en yleensä koskaan syö. Soin näitä joka päivä kahden viikon ajan. Sen jälkeen raskauteni meni hyvin ja sain ihanan pienen poikani kolme päivää lasketun ajan jälkeen 11.11.

Poikamme sai nimen Kayden Bradshaw Wilson. Samat nimikirjaimet ja sama toinen nimi kuin miehelläni. Hän on ollut niin ihana ja kiltti vauva –hymyilee vaan ja menee iloisena matkassa mukana. Ehkä olen tällä kertaa myös hieman kokeneempi itsekin. Madeleine nukkui yön yli hieman aikaisemmin, mutta näyttää siltä että ollaan vihdoin saavutettu tämä vaihe myös Kaydenin kanssa. Yritin alusta asti saada hänet hyvään rytmiin ja konsultoin jopa unispesialistia täällä (kyllä sekin on ammatti!). Tarvitsen itse kunnon yöunet, että selviän päivästä vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, ja hyvät unet on tietysti tärkeää myös vauvan kehityksen kannalta. Ensimmäisen kanssa voi vielä nukkua päiväunia samaan aikaan vauvan kanssa, mutta toisen kanssa ei samaan ole enää mahdollisuutta.

Picture by Sierra Campbell Photography

Madeleine on ottanut roolinsa isosiskona todella hyvin. Hän on niin kiltti ja avulias Kaydenia kohtaan. Itse asiassa siirsin heidän autonistuimet juuri vierekkäin autossa niin, että Madeleine voi viihdyttää Kaydenia automatkan ajan ja usein hän nukahtaa siihen pitäen siskonsa kädestä kiinni (joka ihan pakahduttaa sydämeni!)

 

Siitä puheen ollen… ennen Kaydenin syntymää olin huolissani pystynkö rakastamaan toista lasta yhtä paljon kuin Madeleinea, mutta jotenkin se vaan on mahdollista. Itseasiassa ennen Madeleinen syntymää en tiennyt kuinka paljon rakkautta tämä pieni ihminen voisi tuoda elämääni. Se on jotain sellaista jota ei ymmärrä ennen kuin sen kokee itse. Yleensä ensimmäinen kysymys kavereille jotka ovat juuri saaneet vauvan onkin: “eikö se tunnukin ihan mahtavalta?”.

Picture by Sierra Campbell Photography

Meillä on tietysti kaikki normaalit lapsiperheiden hankaluudet etenkin meidän omatoimisen energisen vahvatahtoisen kolmevuotiaan kanssa, mutta siitä huolimatta jokaisessa päivässä on niin paljon ihania hetkiä. Mieheni on ollut myös todella avulias, joka on tehnyt minun elämäni tietysti helpommaksi (valitsin siis hyvän miehen 😉 ).

 

Ennen kun kyllästytän teidät näillä rakkauden höpinöilläni, niin lopetan tämän tähän. Yritän todella kirjoittaa useammin kuulumisia tänne nyt. J

Madeleine’s 2nd birthday party

This year we chose ”music” as the team for Madeleine’s birthday party. She loves dancing and singing so it seemed like appropriate theme. I had her ”move to the music”-class’ teacher come to do a puppet threatre with Elmo and other Sesame Street characters. It was so much fun to see all of Madeleine little friends have fun at the party.

Tänä vuonna valittiin Madeleinen syntäätijuhlien teemaksi musiikki. Madeleine rakastaa tanssimista ja laulamista niin se oli helppo valinta. Olin myös pyytänyt yhtä Madeleinen kerhon vetäjää tekemään nukketeatteri esityksen. Oli ihan mahtavaa nähdä kaikki pikkuystävät juhlissa.

Terveysintoilua ympäristön painostuksesta

Terveysintoilu menee täällä välillä vähän yli mun ymmärryksen. En millään meinaa pysyä perässä viimeisimmissä trendeissä. Varsinkin nyt kun olen vastuussa mitä Madeleine laittaa suuhunsa, mulle tulee extra stressiä onko se nyt tarpeeksi ravitsevaa ja lisäaineetonta. Yritän ostaa pelkkiä luomutuotteita ja lukea kaikennäköisiä tuotetutkimuksia, mutta välillä mulla on silti ihan hölmö olo kun kuulen ystävieni puhuvan eri ruuista ja tuotteista. Usein googlaankin myöhemmin näitä keskusteltuja asioita.

Tein yhdessä vaiheessa kaikki Madeleinen omat soseet alusta loppuun, mikä oli välillä niin työlästä, että olin ihan puhki. Kuorin, höyristin, soseutin ja sitten pakastin. En tiedä tuliko siinä rahaa säästettyä, mutta tärkeintä oli että pikkuneiti sai tuoretta lisäaineetonta ruokaa. Näin tekivät kaikki muutkin äitiystäväni, joten se tuntui siltä ainoalta oikealta tavalta. Nyt olen myöhemmin ostanut myös ihan kaupan soseita, luomua tietenkin.

Itse en ole niinkään terveystrendeihin menevä tyyppi. Olen aina pitänyt punaisesta lihasta, käytän maitotuotteita, pidän pastasta, leivästä ja (kaikkien kauhuksi ihan tavallisesta) kokiksesta. Kaikista näistä olen kuullut kampanjoita niitä vastaan. Monet on sitä mieltä että maitotuotteita ei sopisi käyttää lainkaan. Itsekin olen tykästynyt mantelimaitoon, jota sekoitan aamumyslini joukkoon, mutta en silti laita maitoa mihinkään pannaan meillä kotona.

Välikommentina tähän, että on mielenkiintoista kuulla aina eri suosituksia lasten ruokailun suhteen Suomen ja usa:n välillä. Täällä esimerkiksi suositellaan täysmaitoa 12-24 kuukautisille lapsille kun Suomessa nykyään taidetaan suositella ihan rasvatonta. Kyselin tätä meidän lastenlääkäriltä, joka kertoi, että tämä suositus on kahteen vuoteen asti koska ensimmäisenä kahtena vuotena aivot kehittyy hurjaa vauhtia ja tarvitsee sen rasvan. Sen jälkeen suositus on antaa vähärasvaisempaa verisuonia ja sydäntä ajatellen. Suomen neuvolassa vuosikausia työskennellyt siskoni oli ihan kauhistunut, että annan täysimaitoa Madeleinelle. Tässä asiassa päätin nyt kumminkin pitäytyä tässä paikallisessa suosituksessa.

En tiedä onko ystäväni täällä erikoisen terveellisesti eläviä ihmisiä vai olenko elänyt ihan silmät ummessa ennen. Mitään ei saisi laittaa enää mikroon ja mitään muovista ei saisi enää käytää. Lehtikaalia (kale) pitäisi syödä päivittäin ja pullovesissäkin on jotain huonoa. Aurinkoa pitäisi välttää, mutta myös aurinkorasvoissa on haitallisia aineita. Yksi kaverini kertoi täällä, ettei käytä enää edes deodoranttia, koska siinä on haitallisia aineita. Käytin eilen ainakin tunnin aikaani tutkien eri aurinkorasvojen rankkauksia netissä. Sen jälkeen tilasin pari uutta hyvät arvostelut saanutta aurinkorasvaa netistä. Tänään kumminkin vetelin vielä neutrogenan ”myrkylliseksi” luokiteltua vauvojen aurinkorasvaa Madeleinen päälle ennen meidän uima-allasreissua. Toivottavasti huomenna mun uudet rasvat tulee postissa, ettei mun tarvi enää huolehtia tästä asiasta.

Tunnen välillä muutenkin olevani niin erilainen täkäläisten ystävieni kanssa kun suurin osa ei syö juuri mitään. Pizzasta syödään pelkät päällysteen ja sandwicheistä kuoritaan leipä pois! Kerran menin illalliselle ystävieni kanssa enkä ollut syönyt kevyen lounaan jälkeen mitään. Ystäväni tilasivat pienen pienet alkupalat yhteiseksi ja pari pulloa viiniä. Muistan lähteneeni illalliselta erittäin nälkäisenä ja hieman huppelissa. Ensi kerralla tiesin syödä ennen vastaavaa illallista.

Madeleinen synttärit

Viime kuukaudet on mennyt taas niin nopeasti, että en ole ehtinyt mitään kirjoittelemaan tänne. Tässä nyt kumminkin kuvia ja tunnelmia Madeleinen ekoista synttäreistä. Teemana oli siis ”world traveler”/ ”oh the places she’ll see”. Kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa, vai miten se nyt menikaan. 🙂

Happy birthday Madeleine

goodie bags

synttarisankari!

liput leikeissa mukana

Madeleinen kakku

poytakoriste

seinakoristeita

Madeleine kuukausittain

Madeleinen kartta

synttarijuliste

koristeita

leikkipassi

Hieman vasynyt sankari hiljeni kun alettiin laulamaan 🙂

maapallokakku (porkkanakakku) maistui paivansankarille

perhekuva talomme edessa

tarjoamisia

tarjoamisia

koristeita

koristeita

yksi monista lentokuvista

juustoja!

omin kasin askarrellut

Paikat missa Madeleine on jo kaynyt

kuumailmapallo koristeita

kuumailmapallo koristeita

lahjapoyta

Uintia delffiinien kanssa -bucket list -checked!

Oltiin juuri Havaijilla muutaman päivän reissulla. Ystäväni meni siellä naimisiin, ja sain olla todistamassa heidän valoja. En ole koskaan ennen käynyt Havaijin suurimmalla saarella (”Big Island”). Aikaisemmin olen käynyt vain Maui saarella, joka on erittäin trooppinen ja vihreä. Jo lentokoneesta näin, että tämä on ihan erinäköinen paikka. Saarella on edelleen toimiva tulivuori, ja melkein koko saari on laavakiven peitossa. Rannoilla on vihreää ja kaunista, mutta sisämaa on pelkkää mustaa kiveä.

laavakivea tien reunoilla

kaunis haapari

haavieras joka halusi kaikkea muuta paitsi pysya paikallaan

Pääsin toteuttamaan yhtä bucket listani haaveista, kun pääsin uimaan delfiinien kanssa. Kokemus oli niin uskomaton kun olin aikaisemmin kuvitellutkin. Siellä oli myös yksi 4 päivää vanha pikkudelfiini, joka uiskenteli äitinsä rinnalla (heidän lähellä ei tietystikään uitu). Paikan vanhin delfiini oli 47 vuotias.

Kelluntaa. Hetken paasta paasin kutittelemaan delffiinin mahaa 🙂

pusu!

Pelkkaa hymya!

Ollaan muuten oltu nyt viimeisen parin kuun aika jo neljissä eri yksivuotissynttäreillä. Täällä ensimmäiset syntymäpäivät ovat tyypillisesti erittäin isot ja mahtavat juhlat. Kaikilla on juhlien teemat ja paikat on koristeltu ihan viimeisen päälle. Ystäväni ovat valinneet lapsilleen teemoiksi mm. cowboy, nallekarhu, ja kuningatar. Paikalla on myös väkeä 50-100 hengen väliltä ja aktiviteeteiksi järjestetty mm. pomppulinna ja taikuriesitys. Voitte kuvitella, että tästä tulee itse kullekin hieman paineita mitä uutta ja hienoa keksii oman lapsen synttäreille. Juttelin asiasta kampaajani kanssa ja mietin jos ottaisin Madeleinen synttäreiden teemaksi Minni-hiiri tai prinsessa-teeman. Hän totesi siihen, että kyllä minulla varmasti löytyy mielikuvitusta johonkin parempaan…hahaha… löytyykö???  Yksi ystäväni kertoi alkaneensa tehdä koristeita lapsensa juhliin puolivuotta aikaisemmin. Siis mitä?  Minähän olen jo nyt jäljessä suunnitellussa kun synttäreihin on kaksi kuukautta aikaa.

Madeleinella oli hauskaa pomppulinnassa karhuteema-synttareilla.

Olen nyt yrittänyt viime päivinä tsempata ja suunnitella juhlia. Päätin ottaa teemaksi ”world traveler”, kun Madeleine on ollut ekana vuonna niin kova matkaaja. Olen suunnitellut koristeet ja kakut ja muut nyt sitten päässäni, mutta saa nähdä mitä saan aikaiseksi. Huomenna pitäisi tilata kutsukortit, kun niidenkin pitää etiketin mukaan saapua kuusi viikkoa ennen juhlia. Aikamoista työtä tämä äitinä olo teettää! hahaha

Reissumies Madeleine

Kaukana tai lähellä, tosi ystävä on aina lähellä sydäntä

vietettiin Suomessa Madeleinen ristiaisia

Ollaan nyt kotiuduttu Suomesta ja selvitty aikaerosta. Tällä kertaa se tuntui helpommalta tänne suuntaan tullessa. Viiden viikon reissu kuulosti aluksi pitkältä, mutta silti matkan lopussa tuntui siltä että aika loppui taas kesken.

Suomen fudismaajoukkueen pelista

Olen kyllä tosi onnellinen, että mulla on Suomessa niin hyviä ystäviä ja läheinen perhe. Täällä saattaa perheet ja ystävät vaikuttaa päällisin puolin läheisiltä kun sanotaan ”i love you”, joka tilanteessa mutta todellisuudessa kaikki ovat aikalailla omissa oloissaan ja nähdään todella harvakseltaan. Osaksi se voi olla etäisyyksistäkin ja kiireisistä elämäntyyleistäkin kiinni.

kaikki Suomen serkut yhdessa

Madeleine paasi maistelemaan ystavani Tuulin olympiamitalia 🙂

Toisaalta ihannoin paikallisten avoimuutta ja tunteista puhumista. Muistan kun College aikana, kun lennettiin melkein jokaiseen vieraspeliin, niin monet jengikaverit soitti vanhemmilleen ennen ja jälkeen lentoja ja kertoi puhelimessa rakastavansa vanhempiaan. Silloin mietin, että kyllä omat vanhempani sen varmaan tietäisivät jos lennosta ei selvittäisi. Toisena esimerkkinä voisin mainita sen kun mieheni tapasi ensimmäistä kertaa äitini ja kertoi hänelle kuinka hyvin hän on kasvattanut minusta hyväsydämisen reilun ihmisen. En ollut itse paikalla kuulemassa äitini vastausta tai näkemässä hänen ilmettään, mutta osaan kuvitella hämmästyneen ilmeen äitini kasvoilla.

Tassa mun perheen 4th of July asut

4th of July BBQ tarjoiluja

Olin kyllä ihan onnellinen kotiin päästyäni vaikka Suomessa olikin kivaa. Madeleine nukkuu jälleen pitkiä öitä omassa huoneessa (toisin kuin Suomessa) ja muutenkin meillä on täällä ihan kiva arki. Käydään Madeleinen kanssa uimassa kerran viikossa uimakoulussa ja muina päivinä tossa meidän alueen uima-altaalla. Madeleine tykkää paljon uimisesta ja se on ihan kivaa puuhaa meille, kun neiti on vielä liian pieni puiston liukumäkiin ja muihin. Tavataan myös mun äitiryhmän kanssa 1-2 viikossa. On mulla sellainen tunne, että täälläkin on alkanut muodostua kivoja kavereita. Pidän myös yhteyttä paikallisiin Suomalaisiin edelleen. Puhuin tästä yhden toisen ulkomailla asuvan ystäväni kanssa, että ulkomailla asuessa helposti tutustuu paikallisiin suomalaisiin, jotka eroavat niistä suomalaisista joiden kanssa Suomessa liikun. Täällä minulla on kaiken ikäisiä ja tyylisiä suomalaisia kavereita ympäri Suomea. Se on mielestäni iso rikkaus tuntea erilaisia ihmisiä.

Nyt lopetan tämän filosofoinnin ihmissuhteista, ettei mene liian tylsäksi. Kirjoitan pian siitä mitä eroja huomasin äitikulttuurin välillä täällä ja Suomessa ja sitten myöhemmin myös puutarhaprojektistani.

 

 

Tama kuva meidan mommy and me BBQ:lta

Madeleine sai varpaat ekaa kertaa tyyneen valtamereen. Kylma vesi ei tuntunut neitia haittaavan lainkaan.

 

 

Mammakerhoilua

mun pikku-madeleine

Taas on yli kuukausi vierähtänyt kirjoittamatta. Aika vaan menee niin nopeasti. Tammikuussa palasin takaisin valmentamaan mun high school tyttöjä ja lisäksi mulla on mun Suomikoulu joka toinen keskiviikko. Koriskausi meillä päättyi jo helmikuun alkuun ja sen jälkeen olen päässyt nauttimaan äitinä olemisesta ihan eri tavalla.

Maisema meidan paivittaiselta kavelylta

Madeleine nukkuu tosi hyvin öisin (luojalle kiitos!), ja muutenkin ollaan päästy hieman rutiiniin kaikessa tekemisessä. On myös tosi kiva seurata pienen kehittymistä. Joka viikko tarkkaavaisuus lisääntyy ja saa hieman enemmän kontaktia tähän pikku ihmeeseen.

kokoperhe mahallaan 🙂

Olen nyt ilmoittautunut kaikennäköisille Mommy and Me –kursseille. Kävin ensimmäisellä lounastapaamisella 11 muun uuden äidin kanssa. Oli mielenkiintoista nähdä muita samanikäisiä lapsia ja kuulla äitien kokemuksista. Yksi ihan mukavantuntuinen äiti kertoi kuinka hän oli palkannut ekaksi pariksi kuukaudeksi yöhoitajan lapsellensa, joka oli huolehtinut kaikista yösyötöistä. En oikein tiennyt mitä siihen olisi pitänyt sanoa… hahaha… No onneksi meillä on öisin ihan hyvä tilanne niin ei tarvitse palkata ketään. Ensi viikolla tapaan yhden toisen ryhmän kanssa ja kahden viikon päästä aloitetaan vauvauinti.

Maisema parvekkeelta Park City, Utahissa

Käytiin viime viikolla Utahissa laskettelureissulla ja Madeleine näki ensimmäisen kerran lunta. Sisu nautti lumisateesta niin paljon, että aloin miettiä onko se täällä Kaliforniassa ihan onneton. Suunnitellaan kovasti Suomi-reissua täällä kesäksi. Näillä näkymin tultaisiin sinne kesäkuuksi. Ah, en malta odottaa. Niin kova ikävä kaikkia!

Maddie ja Sisu parvekkeella

Maddie ennen Manun pelia

Sisun ja Maddien tuijotteluhetki

Odottamista, stressaamista ja uusi työ

Maalarit tyossaan

Nyt on lasten huone maalattu ja pinnasänky ja vaihtopöytä saapuivat viime viikolla. Vielä pitäisi päättää mihin kaikki laitetaan ja mitä muuta tässä vielä tarvitaan. Maalari sai muuten olla onnellinen, että Kellan sattui olemaan kotona kun työ oli tehty ja oli aika maksaa. Enhän minä olisi tiennyt, että tällaisestakin työstä pitää jättää tippiä. Ravintolassa ja kynsihoitolassa olen siihen tottunut, mutta aina välillä tämä tippi-kulttuuri vielä yllättää mut. Musta tuntuu muutenkin siltä, että Kellan on aina antamassa vähän enemmän tippiä kun minä. En tiedä sopeudunko ikinä tähän tippikulttuuriin täysin.

Maalauksen lopputulos ja pinnasanky

Tuntuu, että elämä alkaa pyörimään lapsen ympärillä jo nyt vaikka syntymään on vielä ainakin kaksi kuukautta. Saatiin se synnytysvalmennuskurssikin jo käytyä. Parin viikon päästä mennään opettelemaan lasten hoidon alkeita ja sitten ajattelin vielä ilmoittautua imetyksen ja lasten hengenpelastuksen alkeet kurssille. Kellan suunnitteli myös menevänsä “daddy boot camp”- kurssille. Tarjontaan näistä kursseista tuntuu siis löytyvän, ja en alun perin ollut suunnitellut meneväni kun näille kahdelle ensiksi mainitsemalleni, mutta muiden tulevien äitien kanssa juteltuani totesin, että ehkä se on ihan hyvä käydä useampi. Lisäksi olen lukenut täällä ”What to Expect When You Are Expecting” –kirjaa, ja Haukilahden neuvolasta saamia vihkosia (kiitos siskolleni niistä), ja ladannut puhelimeen pregnancy-applicationin, missä kerrotaan viikoittain lapsen kehityksestä ja muutoksista minun vartalossani.

Valmistautumista lapsen syntymaan

Tuntuu vähän siltä kun opiskelisi johonkin isoon kokeeseen. Voi olla, että selviäisin vähemmillä lukemisilla ja kursseilla, mutta mulla on sellainen tunne, että ei tästä tiedon määrästä haittaakaan voi olla. En koe olevani mikään luonnollinen äiti-henkilö, jonka vuoksi koen, että minun pitää tsempata muilla tavoin. Vähän niin kuin jos on lyhyt koriksen pelaaja, niin pitää sitten ainakin olla nopea ja hyvä pallon käsittelijä…haha.. Pelkästään kakkavaippojen ajattelu ja vauvojen buglailut saa minut voimaan huonosti, mutta toivon että se on niin kuin monet ovat minulle kertoneet, että oman lapsen kanssa se on ihan eri asia. Tuntuu siltä, että minun kohdalla omena on kyllä pudonnut aika kauas puusta meidän perheessä, kun kaikki kolme muuta sisarustani ovat hoitoalalla ja minä olen tällainen veren ja kakan kammoksuja. Toivon, että mun hajuaisti sitten heikkenee lapsen synnyttyä. Nyt raskauden aikana se on jotenkin erikoisen terävä.

Monet ovat kyselleet tuntemuksiani raskauden aikana ja niitä onkin ollut aikamoinen kirjo. Ensin oli pieni paniikki vaikka raskaaksi tuleminen oli ihan suunniteltua, että tässä sitä nyt ollaan ja nyt pitää raskauden aikana tehdä kauheasti kaikkea mitä ei sitten pysty lapsen kanssa tekemään. Sitten tuli jännitys siitä miten tästä sitten tulee selviämään äitinä ja olemaan toivon mukaan paras mahdollinen äiti tälle pienelle ihmiselle. Nyt on tullut kauhea tarve saada kaikki mahdollisemman hyvin valmiiksi lasta varten ja samalla vähän malttamaton tunne. Sellainen, että ei tässä enää jaksaisi odottaa. Kellan oli ihan hiljaa autossa eilen kun kerroin kuinka olisi hyvä pakata sairaalakassi jo valmiiksi ja miettiä mitä Sisun kanssa tehdään tilanteessa. Tiedustelin myös millaisia vaatteita hän haluaisi sairaalaan mukaan.

Kirjoja, työmiehiä ja lasten tavaroita

Fifty Shades of Grey, Darker and Freed

Mielensa pahoittaja

Muhun on iskenyt nyt viime kuukauden aikana kauhea lukuinto. En siis ole yleensä mikään kovinkaan kova lukija, mutta oon nyt kuukauden aikana lukenut neljä kirjaa. Luin vihdoin Fifty Shades of Grey, Darker ja Freed, mistä oon kuullut kaikkien nyt puhuvan koko kesän. Aikamoista eroottista romantiikkaa, mutta samalla tosi hyviä. Tykkäsin varsinkin siitä kakkos kirjasta (Fifty Shades Darker) tosi paljon. Seuraavaksi valitsin täältä meiltä kotihyllystä ihan toisenlaisen kirjan, joka mun on myös pitänyt lukea jo pitkän aikaa, Tuomas Kyrön Mielensä Pahoittaja. Siitä tulee mulle mieleen omat isovanhemmat ja kaikki muutkin vanhemmat ihmiset. Lähinnä siinä mielessä kun tällä yli 80-vuotiaalla ihmisellä tuntuu olevan kauhea tarve puhua ja kertoa aina oma mielipide tilaisuuden tullen, ja millään ei halua hyväksyä iän tuomia haittoja tai ottaa minkäänlaista ulkopuolista apua vastaan. Sellaisia mekin ollaan kaikki varmaan vanhempana… hehe.

Maalivareja valitessa…

Niin kuin mainitsinkin jo viime blogissa, niin minulla on tarkoitus saada nyt syyskuun aikana meidän lastenhuone tehtyä suhteellisen valmiiksi. Olen saanut tutustua nyt yhteen uuteen kulttuurieroon taas, kun olen tänne tilaillut erilaisia työmiehiä. Täällä ollaan yleensä aina joka tapaamisessa ns. So-Cal-ajassa, eli toisin sanoen myöhässä. Myöhästymiseen liittyy yleensä arvaamattomat ajat liikenteessä. Nyt näiden työmiehien kanssa on kaikki ollut monta päivää myöhässä. Suomessa kun on niin tottunut siihen, että jos on sopinut jonkun kanssa jonkun aikamäärän sitä noudatetaan todella tarkasti. Täällä ihmettelin ensin kun sähkömiestä ei kuulunut sovittuna päivänä, jonka jälkeen soitin perään ja selvisi että hän suunnittelee tulevansa vasta parin päivän päästä eikä silloinkaan ihan varmasti. Maalari on onneksi itse soittanut nyt jo kahdesti ja siirtänyt ajankohtaa. Huonekalujen pitäisi tulla nyt perjantaina.

Ensimmaisia leluja

Olen tällä aikaa saanut meidän tytön vaatekaapin hyvään järjestykseen. Olen pessyt, silittänyt ja järjestänyt kaikki vaatteet koko järjestykseen. Suomessa käydessä sain paljon siskojen lasten vanhoja vaatteita, lisäksi olen saanut kavereilta lahjaksi vaatteita ja jotain on tullut itse myös ostettua. Ensi viikonloppuna mennään Kellanin veljen luokse käymään ja he ovat myös luvanneet meille muutamia lasten tavaroita ja vaatteita. Välillä tulee sellainen apua-tunne kun pitäisi ostaa niin kauheasti kaikkea tavaraa tällä lapselle. Täällä tuntuu kaikilla olevan kauheasti kaikkea aivan ”pakollista”, jota en ole Suomessa nähnyt kenelläkään. Yhtenä hauskana keksintönä täällä myydään esim. lasten pepun kosteuspyyhkeiden lämmittimiä. Tuntuvat kuulema mukavammalta lapsen paljaalla pepulla.  Tällaisena ensikertalaisena on sitten vaikea erottaa tarpeelliset tavarat tarpeettomista. Rattaita valitessakin vaihtoehtoja oli aivan satoja. Valitsin meidän perheelle Uppababy Vista-merkkiset rattaat, joista tuntui löytyvän kaikki mahdolliset pelit ja pensselit. Tykkäsin näistä sen takia, että siinä on paljon eri vaihtoehtoja, mitä saa liitettyä tarpeiden mukaan ja lisäosana voi ostaa vielä mahdollisesti toiselle lapselle lisäistuimen tai seisoskelulaudan.

Uppababy Vista rattaat

Vaatekaappi jarjestykseen

Vaatteet koko jarjestyksessa

Loppu syksy mulla onkin sitten kiireisempää töiden ja vierailuiden kanssa. Meillä on nyt syksyllä ohjelmassa myös kolmet häät, joista ensimmäiset olivat jo viime viikonloppuna eräällä viinitilalla Pohjois-Kaliforniassa Lodi nimisessä kaupungissa. Kaupungin koosta kertonee jotain se, että koko kylässä oli vain yksi taksi. Onneksi häistä oli järjestetty kuljetus hotellilta juhlapaikalle ja takaisin.  Lämpötila oli taas yli 30C ja siinä ulkona pidetyn hääseremonian aikana oli sellainen olo, että olisin itse voinut kirjoittaa yhden kappaleen Mielensä Pahoittaja –kirjaan. Se olisi alkanut varmaankin näin…. Kyllä minä mieleni niin pahoitin kun istuin siinä helteessä ja tajusin, että se aiemmin laittamani rasva valuu nyt pitkin jalkojani ja selkääni ja vie tämän hikeentymisen ihan uudelle tasolle. Sitten olin vielä valinnut meille istuin paikaksi sellaisen paikan, joka ei ollut varjoa lähelläkään. Onneksi seremonia oli ihan harvinaisen lyhyt. 

Viinitilan edessa ennen haita

Hehe… ehkä jätän kirjoittamisen kumminkin kirjailijoille ja nautin vaan itse lukemisesta! Hassuna sattumana tapasin meidän lähtiessä hotellilta seuraavan aamuna hotellin aulassa kaksi suomalaista. Kello oli vasta 6 aamulla ja mietin siinä hetken, että puhuuko ne nyt oikeasti suomea vai olenko vielä ihan unessa. Suomesta olivat kyläilemässä. En tiennyt miten olivat sinne kaupunkiin eksyneet… ehkäpä viinin perässä.