My last year in a nutshell

Here we go again with my blog! It’s been a while since my last post because… Well life just got busy. Let’s see what has happened since… I got pregnant, I was nauseous for 20 weeks, spent 6 amazing weeks in Finland with Madeleine, came back to home and Madeleine started preschool, had my darling baby boy, stayed up all hours for the past 4 months and now my baby is finally sleeping through the the night (knocking on wood that I’m not jinxing it right now).

Let’s talk about my pregnancy first. We were so excited to be expecting our second, and were even more excited when we found out it is a boy. The idea of sisters was very cute too but my husband was really hoping for a boy so we did everything in our power to get one… Hahaha. You might wonder what I’m talking about and if this makes any sense but I’m telling you it has worked for everyone I know that has tried it. I even read from the Teemu Selanne book that they did it to have a girl. Basically to have a girl you should have intercourse 3 days before ovulation and to have a boy right when you ovulate. I am not going to go into more detail in it but it is called ”the Shettles Method” in case you want to google it. (We would have been very happy with another girl as well and feel very blessed to just have healthy babies.) I also really wanted to do a gender reveal party or some fun way to find out with few friends but my husband thought I was being silly and was not on board. So we found out in our 12 week ultra sound.

 

I also opted to do a new DNA test at 10 weeks that is called ”materniT21” that can tell you the sex of the baby with 99.3% accuracy and also detects fetal chromosomal abnormalities from common (trisomies 21, 18 and 13) to the more rare. We had a little health scare with Madeleine during my pregnancy so it was very nice to have all this knowledge (piece of mind) from the beginning of the pregnancy. We actually ended up having the same findings in an ultrasound with Kayden, but thanks to this test I was not nervous about it.

 

Other than that my pregnancy was very different from my first. I was not very nauseous with Madeleine at all but this time I felt sick for the first 20weeks (not fun!). Every food sounded bad and going to grocery store was a tough task. I would hold my breath walking by the meats and bacon (and if you know me you know that I LOVE meat). What sounded good to me in the end of that nauseous time was peanut butter and jelly sandwiches (I never eat these usually). I had one every day for lunch for about two weeks. My pregnancy after that was amazing. I felt really good for the remaining 20 weeks and had my beautiful baby boy 3 days late on the ‪11/11!

We named him Kayden Bradshaw Wilson. Same initials and same middle name than my husband. He has been such a good baby so far -Always smiling and so easy going. Maybe I know little more about what I’m doing this time as well. He took a little longer to sleep through the night but it is starting to look like we are finally at this milestone (he is almost 4 months now). I tried to get him on good schedule right away and consulted a sleep specialist for extra advice (‪www.sleepshopoc.com). I need my sleep to function so I wanted to do everything in my power to help him sleep longer periods, not to mention how important it is for the baby’s development. It is so much easier with your first when you can nap while the baby naps, but you don’t get that luxury with your second.

 

Madeleine has taken the role as a big sister really well. She has been so sweet with Kayden and is always willing to help. In fact, I just moved their car seats next to each other in the car so that she can entertain Kayden and more often than not Kayden falls asleep in the car holding Madeleine’s hand (and this makes my heart burst out of love).

 

Talking about heart bursting out of love… Before Kayden’s arrival I was having hard time believing I could love another baby as much as I love Madeleine, but somehow it is possible. In fact, before having Madeleine I couldn’t even imagine how much more love a child could bring to my life. It is something that is impossible to explain until you experience it yourself, and usually my first question for my friends that are new moms is: ”isn’t it amazing?!?!”.

Picture by Marika Tuuli Photography

We obviously have our normal struggles, especially with our very independent, energetic, strong minded three year old (threenager), but no matter how hard of a day we have there are so many good moments in it.  My husband has been extremely helpful which makes everything easier as well (I chose well 😉 )

 

Before I bore you anymore with my lovey dovey thoughts I am going to stop this post to this and hopefully my next post will be sometime soon ( I will try my best!)

 

Picture by Marika Tuuli Photography

Picture by Marika Tuuli Photography

 

Täällä taas yritän aloittaa blogin kirjoitusta. Viimeisestä kerrasta onkin kulunut jo hurjan kauan normaaleista elämän kiireistä johtuen. Sen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Tulin raskaaksi, olin huonovointinen 20 viikkoa, vietin 6 mahtavaa viikkoa Suomessa Madeleinen kanssa, tultiin takaisin kotiin ja Madeleine aloitti koulun (vähän tarhaa vastaava), mun ihana pieni poika syntyi, valvoin seuraavat 4 kuukautta ja nyt vihdoin Kayden nukkuu yön yli! (koputtelen täällä puuhun, ettei mikään nyt muuttuisi unien suhteen).

Picture by Sierra Campbell Photography

Ensin voisin kertoa vähän raskaudestani. Oltiin niin innoissamme, kun meille selvisi, että olen jälleen raskaana, ja vielä onnellisempia kun kuulimme että se on poika. Ajatus siskoksista oli myös houkutteleva, mutta etenkin mieheni toivoi poikaa, joten teimme kaiken mahdollisen minkä vaan pystyimme tämän toiveen toteuttamiseksi…hahaha. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tiedän monta paria jotka ovat yrittäneet samaa ja saaneet toivomansa sukupuolen. Luin jopa Teemu Selänteen kirjasta, että he seurasivat tätä metodia saadakseen tytön. Lyhyesti kerrottuna siitä tyttöä kannattaa yrittää 3 päivää ennen ovulaatiota ja poikaa juuri ovulaation aikana. Jos kiinnostaa kuulla enemmän tästä niin kannattaa googlata “shettles method”. (Olisimme tietysti olleet tyytyväisi mihin sukupuoleen tahansa ja tärkeintä on tietysti, että on terve). Mä olisin myös halunnut pitää täällä päin suosituksi tulleet sukupuolen paljastus juhlat, mutta Kellanin mielestä koko ajatus oli ihan hullu ja hän halusi tietää asiasta normaalisti ultraäänessä.

Tällä kertaa halusin myös tehdä DNA-testin (materniT21), jonka voi tehdä jo 10 viikon jälkeen, jossa mun verikokeella selviää vauvan sukupuoli 99.3% varmuudella ja myös mahdolliset kromosomi häiriöt. Mulla oli ensimmäisen raskauden aikana pieni huolestuneisuuden aihe, joka osoittautui turhaksi, mutta tällä kertaa halusin tehdä kaikki saatavilla olevat testit mahdollisemman nopeasti. Itseasiassa lääkäri huomasin myös saman tilanteen Kaydenin ultraäänessä myöhemmin, mutta tällä kertaa en ollut siitä huolestunut kiitos tämän testin.

Picture by Sierra Campbell Photography

Kaiken kaikkiaan tämä raskaus oli hyvin erilainen kuin ensimmäiseni.  Madeleinen kanssa minulla ei ollut huonovointisuutta juuri ollenkaan ja tällä kertaa sitä kesti puoleen väliin raskautta! L Kaikki ruoka kuulosti pahalta ja varsinkin kaupassa käyminen oli kovin hankalaa. Jouduin pitelemään hengitystä kävellessäni lihatiskin ohi (normaalisti rakastan lihaa!). Huonovointisuuteni loppupuolella minun teki mieli maapähkinähillovoileipiä (olipas pitkä sana!), mitä en yleensä koskaan syö. Soin näitä joka päivä kahden viikon ajan. Sen jälkeen raskauteni meni hyvin ja sain ihanan pienen poikani kolme päivää lasketun ajan jälkeen 11.11.

Poikamme sai nimen Kayden Bradshaw Wilson. Samat nimikirjaimet ja sama toinen nimi kuin miehelläni. Hän on ollut niin ihana ja kiltti vauva –hymyilee vaan ja menee iloisena matkassa mukana. Ehkä olen tällä kertaa myös hieman kokeneempi itsekin. Madeleine nukkui yön yli hieman aikaisemmin, mutta näyttää siltä että ollaan vihdoin saavutettu tämä vaihe myös Kaydenin kanssa. Yritin alusta asti saada hänet hyvään rytmiin ja konsultoin jopa unispesialistia täällä (kyllä sekin on ammatti!). Tarvitsen itse kunnon yöunet, että selviän päivästä vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, ja hyvät unet on tietysti tärkeää myös vauvan kehityksen kannalta. Ensimmäisen kanssa voi vielä nukkua päiväunia samaan aikaan vauvan kanssa, mutta toisen kanssa ei samaan ole enää mahdollisuutta.

Picture by Sierra Campbell Photography

Madeleine on ottanut roolinsa isosiskona todella hyvin. Hän on niin kiltti ja avulias Kaydenia kohtaan. Itse asiassa siirsin heidän autonistuimet juuri vierekkäin autossa niin, että Madeleine voi viihdyttää Kaydenia automatkan ajan ja usein hän nukahtaa siihen pitäen siskonsa kädestä kiinni (joka ihan pakahduttaa sydämeni!)

 

Siitä puheen ollen… ennen Kaydenin syntymää olin huolissani pystynkö rakastamaan toista lasta yhtä paljon kuin Madeleinea, mutta jotenkin se vaan on mahdollista. Itseasiassa ennen Madeleinen syntymää en tiennyt kuinka paljon rakkautta tämä pieni ihminen voisi tuoda elämääni. Se on jotain sellaista jota ei ymmärrä ennen kuin sen kokee itse. Yleensä ensimmäinen kysymys kavereille jotka ovat juuri saaneet vauvan onkin: “eikö se tunnukin ihan mahtavalta?”.

Picture by Sierra Campbell Photography

Meillä on tietysti kaikki normaalit lapsiperheiden hankaluudet etenkin meidän omatoimisen energisen vahvatahtoisen kolmevuotiaan kanssa, mutta siitä huolimatta jokaisessa päivässä on niin paljon ihania hetkiä. Mieheni on ollut myös todella avulias, joka on tehnyt minun elämäni tietysti helpommaksi (valitsin siis hyvän miehen 😉 ).

 

Ennen kun kyllästytän teidät näillä rakkauden höpinöilläni, niin lopetan tämän tähän. Yritän todella kirjoittaa useammin kuulumisia tänne nyt. J