Terveysintoilua ympäristön painostuksesta

Terveysintoilu menee täällä välillä vähän yli mun ymmärryksen. En millään meinaa pysyä perässä viimeisimmissä trendeissä. Varsinkin nyt kun olen vastuussa mitä Madeleine laittaa suuhunsa, mulle tulee extra stressiä onko se nyt tarpeeksi ravitsevaa ja lisäaineetonta. Yritän ostaa pelkkiä luomutuotteita ja lukea kaikennäköisiä tuotetutkimuksia, mutta välillä mulla on silti ihan hölmö olo kun kuulen ystävieni puhuvan eri ruuista ja tuotteista. Usein googlaankin myöhemmin näitä keskusteltuja asioita.

Tein yhdessä vaiheessa kaikki Madeleinen omat soseet alusta loppuun, mikä oli välillä niin työlästä, että olin ihan puhki. Kuorin, höyristin, soseutin ja sitten pakastin. En tiedä tuliko siinä rahaa säästettyä, mutta tärkeintä oli että pikkuneiti sai tuoretta lisäaineetonta ruokaa. Näin tekivät kaikki muutkin äitiystäväni, joten se tuntui siltä ainoalta oikealta tavalta. Nyt olen myöhemmin ostanut myös ihan kaupan soseita, luomua tietenkin.

Itse en ole niinkään terveystrendeihin menevä tyyppi. Olen aina pitänyt punaisesta lihasta, käytän maitotuotteita, pidän pastasta, leivästä ja (kaikkien kauhuksi ihan tavallisesta) kokiksesta. Kaikista näistä olen kuullut kampanjoita niitä vastaan. Monet on sitä mieltä että maitotuotteita ei sopisi käyttää lainkaan. Itsekin olen tykästynyt mantelimaitoon, jota sekoitan aamumyslini joukkoon, mutta en silti laita maitoa mihinkään pannaan meillä kotona.

Välikommentina tähän, että on mielenkiintoista kuulla aina eri suosituksia lasten ruokailun suhteen Suomen ja usa:n välillä. Täällä esimerkiksi suositellaan täysmaitoa 12-24 kuukautisille lapsille kun Suomessa nykyään taidetaan suositella ihan rasvatonta. Kyselin tätä meidän lastenlääkäriltä, joka kertoi, että tämä suositus on kahteen vuoteen asti koska ensimmäisenä kahtena vuotena aivot kehittyy hurjaa vauhtia ja tarvitsee sen rasvan. Sen jälkeen suositus on antaa vähärasvaisempaa verisuonia ja sydäntä ajatellen. Suomen neuvolassa vuosikausia työskennellyt siskoni oli ihan kauhistunut, että annan täysimaitoa Madeleinelle. Tässä asiassa päätin nyt kumminkin pitäytyä tässä paikallisessa suosituksessa.

En tiedä onko ystäväni täällä erikoisen terveellisesti eläviä ihmisiä vai olenko elänyt ihan silmät ummessa ennen. Mitään ei saisi laittaa enää mikroon ja mitään muovista ei saisi enää käytää. Lehtikaalia (kale) pitäisi syödä päivittäin ja pullovesissäkin on jotain huonoa. Aurinkoa pitäisi välttää, mutta myös aurinkorasvoissa on haitallisia aineita. Yksi kaverini kertoi täällä, ettei käytä enää edes deodoranttia, koska siinä on haitallisia aineita. Käytin eilen ainakin tunnin aikaani tutkien eri aurinkorasvojen rankkauksia netissä. Sen jälkeen tilasin pari uutta hyvät arvostelut saanutta aurinkorasvaa netistä. Tänään kumminkin vetelin vielä neutrogenan ”myrkylliseksi” luokiteltua vauvojen aurinkorasvaa Madeleinen päälle ennen meidän uima-allasreissua. Toivottavasti huomenna mun uudet rasvat tulee postissa, ettei mun tarvi enää huolehtia tästä asiasta.

Tunnen välillä muutenkin olevani niin erilainen täkäläisten ystävieni kanssa kun suurin osa ei syö juuri mitään. Pizzasta syödään pelkät päällysteen ja sandwicheistä kuoritaan leipä pois! Kerran menin illalliselle ystävieni kanssa enkä ollut syönyt kevyen lounaan jälkeen mitään. Ystäväni tilasivat pienen pienet alkupalat yhteiseksi ja pari pulloa viiniä. Muistan lähteneeni illalliselta erittäin nälkäisenä ja hieman huppelissa. Ensi kerralla tiesin syödä ennen vastaavaa illallista.

Kaukana tai lähellä, tosi ystävä on aina lähellä sydäntä

vietettiin Suomessa Madeleinen ristiaisia

Ollaan nyt kotiuduttu Suomesta ja selvitty aikaerosta. Tällä kertaa se tuntui helpommalta tänne suuntaan tullessa. Viiden viikon reissu kuulosti aluksi pitkältä, mutta silti matkan lopussa tuntui siltä että aika loppui taas kesken.

Suomen fudismaajoukkueen pelista

Olen kyllä tosi onnellinen, että mulla on Suomessa niin hyviä ystäviä ja läheinen perhe. Täällä saattaa perheet ja ystävät vaikuttaa päällisin puolin läheisiltä kun sanotaan ”i love you”, joka tilanteessa mutta todellisuudessa kaikki ovat aikalailla omissa oloissaan ja nähdään todella harvakseltaan. Osaksi se voi olla etäisyyksistäkin ja kiireisistä elämäntyyleistäkin kiinni.

kaikki Suomen serkut yhdessa

Madeleine paasi maistelemaan ystavani Tuulin olympiamitalia 🙂

Toisaalta ihannoin paikallisten avoimuutta ja tunteista puhumista. Muistan kun College aikana, kun lennettiin melkein jokaiseen vieraspeliin, niin monet jengikaverit soitti vanhemmilleen ennen ja jälkeen lentoja ja kertoi puhelimessa rakastavansa vanhempiaan. Silloin mietin, että kyllä omat vanhempani sen varmaan tietäisivät jos lennosta ei selvittäisi. Toisena esimerkkinä voisin mainita sen kun mieheni tapasi ensimmäistä kertaa äitini ja kertoi hänelle kuinka hyvin hän on kasvattanut minusta hyväsydämisen reilun ihmisen. En ollut itse paikalla kuulemassa äitini vastausta tai näkemässä hänen ilmettään, mutta osaan kuvitella hämmästyneen ilmeen äitini kasvoilla.

Tassa mun perheen 4th of July asut

4th of July BBQ tarjoiluja

Olin kyllä ihan onnellinen kotiin päästyäni vaikka Suomessa olikin kivaa. Madeleine nukkuu jälleen pitkiä öitä omassa huoneessa (toisin kuin Suomessa) ja muutenkin meillä on täällä ihan kiva arki. Käydään Madeleinen kanssa uimassa kerran viikossa uimakoulussa ja muina päivinä tossa meidän alueen uima-altaalla. Madeleine tykkää paljon uimisesta ja se on ihan kivaa puuhaa meille, kun neiti on vielä liian pieni puiston liukumäkiin ja muihin. Tavataan myös mun äitiryhmän kanssa 1-2 viikossa. On mulla sellainen tunne, että täälläkin on alkanut muodostua kivoja kavereita. Pidän myös yhteyttä paikallisiin Suomalaisiin edelleen. Puhuin tästä yhden toisen ulkomailla asuvan ystäväni kanssa, että ulkomailla asuessa helposti tutustuu paikallisiin suomalaisiin, jotka eroavat niistä suomalaisista joiden kanssa Suomessa liikun. Täällä minulla on kaiken ikäisiä ja tyylisiä suomalaisia kavereita ympäri Suomea. Se on mielestäni iso rikkaus tuntea erilaisia ihmisiä.

Nyt lopetan tämän filosofoinnin ihmissuhteista, ettei mene liian tylsäksi. Kirjoitan pian siitä mitä eroja huomasin äitikulttuurin välillä täällä ja Suomessa ja sitten myöhemmin myös puutarhaprojektistani.

 

 

Tama kuva meidan mommy and me BBQ:lta

Madeleine sai varpaat ekaa kertaa tyyneen valtamereen. Kylma vesi ei tuntunut neitia haittaavan lainkaan.

 

 

Viimeisiä hetkiä ilman vauvaa

Joulukuu pyörähti käyntiin täällä kivoissa tunnelmissa. Oltiin joulukuun ensimmäisenä päivänä katsomassa LA Galaxyn peli Houston Dynamoa vastaan. Peli oli siis MLS liigan finaali ja samalla David Beckhamin viimeinen täällä. LA Galaxy voitti täyden stadiumin edessä 3-1.

Beckham

Pelin jälkeen suuntasimme auton kohti Sherman Oaksia, jossa juhlittiin Suomen 95-vuotis itsenäisyyspäivää paikallisten Suomalaisten kanssa. Paikalla oli noin 100 henkeä ja pääesiintyjänä Pepe Willberg. Oli hauska nähdä uusia ja vanhoja tuttuja.

Pepe Willberg

Olemme saaneet talon nyt hyvin joulukuntoon. Jouluvalot on ulkona ja kuusi koristeltu sisällä. Pakko sanoa, että oli hieman outo olo laittaa jouluvaloja ulkona pelkässä T-paidassa. Ilmat ovat kyllä viime aikoina kylmentyneet, mutta välillä keskellä päivää lämpötila saattaa nousta yli 20C.

Meillä on nyt 5 päivää laskettuun aikaan ja suurin osa asioista tehtävä-listallani on nyt tehty. Jouluruokia en ole vielä saanut aikaiseksi. Minun piti tehdä niitä pakkaseen, mutta en vielä ainakaan ole tehnyt. Kävin Ikeassa hakemassa glögiä ja piparitaikinaa. Sairaalalaukku on pakattu ja auton turvaistuin on paikallaan odottamassa matkustajaa.

Meillä on mun high school joukkueen kanssa kausi täydessä vauhdissa. Musta on ollut ihan kiva, että mulla on jotain tekemistä joka päivä, eikä kaikki aika mene ihmettelemiseen, koska tämä lapsi syntyy. Ei se ihan yhtä kivaa ole kun koripallon pelaaminen, mutta kivaa olla kumminkin lajin kanssa jollain tavalla tekemisissä. Tämä 39 viikkoa iso maha on kyllä välillä vähän tiellä kun yritän näyttää esimerkkiä…hahhaaha. No ehkä mä kohta pääsen tästä eroon, ja saan sen kauan odotetun vauvan!

Kellan kyseli multa tänään jännittääkö mua itse synnytys. Enhän mä ole ajatellut koko asiaa! Olen vaan ajatellut, että käsittelen asian sitten kun se on kohdallani, ja nyt kun se lähestyy niin pakko sanoa, että kyllä minua vähän pelottaa. Kai siitä sitten selviää, kun kaikki muutkin äidit on selvinnyt, mutta olisihan se kiva jos se voisi tapahtua kivutta. No raportoin sitten myöhemmin oliko se mitään sellaista mitä oletin.

Tassa meidan suomi-koulun joulujuhlan pipari. Mistakohan tallaisia pipari muotteja saa?

Thanksgiving!!!

Vietettiin eilen täällä kiitospäivää Kellanin perheen kanssa. Opin yliopistovuosieni aikana todella pitämään kiitospäivästä ja kahtena viime vuotena tehtiinkin perheeni kanssa Suomessa kiitospäiväateria. Tykkään kiitospäivän ruuasta tosi paljon. Se muistuttaa minua meidän suomalaisesta jouluateriasta. Lisäksi minusta on kiva pysähtyä hetkeksi ja miettiä mistä kaikista asioista olen kiitollinen.

Kellanin aidin kiitospaivakorvikset. Kalkkuna ennen ja jalkeen. 😀

Kellanin isa leikkaa kalkkunaa ja Sisu toivoo etta jotain tippuisi

Sisu saa ensimmaiset maistiaiset

Kiitospäivän jälkeen alkaa täällä jouluvalmistelu. Jouluvalot ja muut koristeet laitetaan paikalle. Tuntuu jotenkin oudolta, että jouluna ei ole lunta ja jouluvalot pyöritetään palmujen ympärille, mutta toisaalta hieman överiksi vedetyt jouluvalot tuo musta kivasti joulun tunnelmaa. Meillä Kellan on vastuussa ulkovaloista ja minä sisäkoristeista. Joulukuusikin täällä hommataan jo joulukuun alussa.

Joulu tulee olemaan meille varmasti hieman erilainen tänä vuonna kun lapsemme laskettu aika on 16.12. Toisaalta voi olla, että lapsi tulee myöhässä ja ollaan jouluna sairaalassa. Saa nähdä. Saatiin valokuvaajaltamme ensimmäiset kuvat. Niistä tuli ihan kivoja. Tajusin vasta kuvia katsoessani kuinka iso mahani oikeasti on. No, mutta olenhan jo aika loppusuoralla! Laitan muutaman kuvista tähän alle.

Viikon päästä lauantaina mennään Suomi-seuran järjestämiin Suomen 95-vuotis itsenäisyyspäiväjuhliin. Pepe Willberg on siellä esiintymässä ja paikalle on tulossa paljon suomalaisia Los Angelesin alueelta. Mielenkiinnolla odotan millaiset juhlat näistä tulee.

Kiireinen Marraskuu

Sisu odottaa karkki tai kepponen lapsia

Halloween oli ja meni ja nyt on marraskuu on jo hyvässä vauhdissa. Hauskointa oli lapsille karkkien jakaminen. Meillä asuu tässä alueella paljon ala-asteikäisiä lapsia, joten olin varautunut ostamalla isot säkit karkkia. Ovikello soi koko illan, mutta karkkeja jäi silti hirveästi yli. Ehkä mä ensi vuonna osaan arvioida vähän paremmin.

Kellanin, Jensin ja Tytin kanssa ennen USC pelia

Ollaan käyty nyt kahden viimeisen viikon aika kahdessa USC:n jenkkifudis pelissä. Tunnelma oli aivan mieletön molemmissa peleissä. Oma yliopistoni Pohjois Kaliforniassa oli pieni koulu, eikä meillä ollut jenkkifudisjoukkuetta lainkaan. Korispeleissä oli meilläkin hieno tunnelma, mutta pieneen halliimme mahtui vain muutama tuhat ihmistä. Hieman erilainen meininki kun näissä USC (University of Southern California) amerikkalaisen jalkapallon peleissä. Toinen peleistä oli loppuunmyyty ja paikalla oli yli 90 000 ihmistä. Mentiin paikalle jo hyvissä ajoin ja areenan ympärillä oli ihmiset leiriytyneet isoilla teltoilla, missä kierreltiin ja nautittiin tunnelmasta.

Tunnelmaa pelista

Tunnelmaa pelista

Presidentin vaalit ovat olleet iso puheenaihe tässä kuussa. Itse en olisi tiennyt kumpaa olisin äänestänyt jos minulla jo äänioikeus olisi ollut. Tuntui siltä, että molemmat ehdokkaat vääristelivät asioita ja valehtelivat milloin mistäkin. Ihmisillä täällä oli todella tiukkoja mielipiteitä ehdokkaiden puolesta ja vastaan. Toisaalta hyvä että välittävät, mutta olen kyllä onnellinen että vaalit ovat nyt ohi. Facebook-sivuni täyttyi ihmisten mielipiteistä ja tuntui, että kukaan ei mistään muusta halunnut puhuakaan.

Mun valmennustyö paikallisen high schoolin kanssa on nyt täydessä vauhdissa ja pelataan ensimmäinen harjoituspeli tiistaina. Olen tykännyt olla taas koripallon parissa ja vaikka olenkin nyt aika loppuvaiheella raskauteni kanssa, minusta on kivaa käydä treeneissä. Onpahan jotain muuta ajateltavaa. Tarkoitukseni olisi olla joukkueen mukana niin kauan kun vaan pystyn ja sitten mennä mukaan kun taas synnytyksen jälkeen kykenen. Koulu on ollut tosi ymmärtäväinen toistaiseksi raskauteni suhteen ja tykkään muista valmentajista ja koulun henkilökunnasta tosi paljon. Muuten olen nyt vähentänyt urheilua ja koittanut ottaa vähän rauhallisemmin.

Käytiin ikuistamassa raskausmahani raskausajan kuvauksessa tänä viikonloppuna. Olin suunnitellut tätä paljon raskauteni alkuaikana, mutta nyt viimeisilläni mulla on ollut aika pullukka tunne ja en ollut ihan varma kuinka kivoja näistä kuvista tulisi. Kellan suostutteli minut kumminkin kuvaukseen ja vaikka en ole kuvia vielä nähnyt olen tyytyväinen, että otimme ne. Tämä raskausaika on ollut ihanaa aikaa odotuksineen ja haaveineen ja olen iloinen, että voimme nyt muistella sitä näistä kuvista. Laitan tänne muutaman kuvan kunhan saan kuvat käsiini.

Testasin tassa samalla iPhone5 panorama kameraa 🙂

Babyshower ja Halloween

Viime kirjoituksestani on hetki aikaa ja paljon on ehtinyt täällä tapahtua. Siskoni oli täällä käymässä perheensä kanssa, ja ystäväni täällä järjesti minulle babyshowerin. Babyshower oli aivan ihana. Sain paljon söpöjä vaatteita pikkuisellemme ja paljon lasten kirjoja ja kaikennäköistä muuta tarpeellista. Olin erittäin otettu siitä, että niin moni pääsi paikalle. Oli kivaa jakaa tällainen hetki ystävien ja perheen kanssa.

Babyshower kutsu

Babyshower kakkuni. Molemmat lapset kakun paalla 🙂

Babyshower koristeita

Siskoni ja siskontyttoni seka paikallisia suomalaisia

Muita ystavia ja Kellanin perhetta

Täällä on ollut koko lokakuu aikamoista halloween-touhua. Kävimme siskoni lasten kanssa kurpitsa-viljelmällä valitsemassa kurpitsat, jotka sitten kaiversimme myöhemmin. Täällä on monilla naapureilla pihat todella hienon näköisiä kaikkien koristeiden kanssa. Omat koristeeni ovat lähinnä kurpitsoja. Ehkä ensi vuonna panostan enemmän ulkokoristeisiin nyt kun olen nähnyt mitä kaikkea muut tekevät. Osa koristeista on aika pelottaviakin. Kaikennäköisiä hautakiviä, luurankoja ja pääkalloja. Yhdellä naapurilla on liikkuva ja äänehtivä merirosvoluuranko, jolle Sisu alkaa aina ohi mennessä haukkumaan. Hahaha… Minulla on siitä video, katsotaan jos onnistunut lataamaan sen tänne.

Kurpitsaviljelmalla

Halloween koristeitani

Lisaa halloween koristeita

Naapureidemme ulkokoristuksia

Ilmat täällä ovat jatkuneet aika lämpiminä. Koko syksy on ollut aikamoista hellettä. Saa nähdä koska viilenee. Viime vuonna muutettiin tänne joulukuun alussa, ja silloin oli kyllä selvästi viileämpi. Yhtenä päivänä lämpötila laski jo 20C ja olin siitä niin innoissani, että laitoin jo legginsit, ison neuleen ja Uggsit jalkaan. Taisin olla vähän etuajassa, koska kuumahan siinä tuli. Olen kyllä nähnyt muillakin täällä jo nahkasaappaita ja ohuita toppatakkeja, vaikka hyvin pärjää vielä shortseilla ja T-paidallakin.

Kuumuudesta huolimatta mun odotusaika etenee ihan hyvin (nyt 33viikkoa!). Veden juontiin pitäisi kiinnittää huomiota ilmeisesti enemmän. Nyt sen sairaalakassin voisi myös pakata valmiiksi. Olen pystynyt vielä liikkumaan ihan hyvin. Käyn edelleen pelaamassa tennistä paikallisten mammojen ja mummojen kanssa, uimassa lyhyitä matkoja, ja valmentamassa korista. High school korisjoukkueeni kausi on vasta alussa, joten toivon, että pystyisin sitä tekemään niin pitkään kun mahdollista. Katsotaan mitä käy. Näitä asioita kun ei ilmeisesti voi kauheasti suunnitella.

Babyshowerin ja muutamien omien tarvikehankintojen jälkeen alkaa meillä pikku hiljaa olemaan kaikki tarvittava lapsen tuloon. Ostettiin valmiiksi jo vaippoja ja muita perustarvikkeita, ettei niistä tarvitse sitten sairaalasta kotiin tulessa huolehtia. Saa nähdä miten Sisu tulee suhtautumaan tähän uuteen perheen jäseneen sitten. Ihan hyvä isoveli siitä varmasti tulee. Anoppini suositteli, että harjoittelisin Sisun kanssa vaunujen vieressä kulkemista, mutta ei olla vielä ainakaan sitä tehty. Sisu on kyllä ollut meille niin kuin ensimmäinen lapsi, joten vähän voi jäädä huomio sitten vähemmälle.

Kirjoja, työmiehiä ja lasten tavaroita

Fifty Shades of Grey, Darker and Freed

Mielensa pahoittaja

Muhun on iskenyt nyt viime kuukauden aikana kauhea lukuinto. En siis ole yleensä mikään kovinkaan kova lukija, mutta oon nyt kuukauden aikana lukenut neljä kirjaa. Luin vihdoin Fifty Shades of Grey, Darker ja Freed, mistä oon kuullut kaikkien nyt puhuvan koko kesän. Aikamoista eroottista romantiikkaa, mutta samalla tosi hyviä. Tykkäsin varsinkin siitä kakkos kirjasta (Fifty Shades Darker) tosi paljon. Seuraavaksi valitsin täältä meiltä kotihyllystä ihan toisenlaisen kirjan, joka mun on myös pitänyt lukea jo pitkän aikaa, Tuomas Kyrön Mielensä Pahoittaja. Siitä tulee mulle mieleen omat isovanhemmat ja kaikki muutkin vanhemmat ihmiset. Lähinnä siinä mielessä kun tällä yli 80-vuotiaalla ihmisellä tuntuu olevan kauhea tarve puhua ja kertoa aina oma mielipide tilaisuuden tullen, ja millään ei halua hyväksyä iän tuomia haittoja tai ottaa minkäänlaista ulkopuolista apua vastaan. Sellaisia mekin ollaan kaikki varmaan vanhempana… hehe.

Maalivareja valitessa…

Niin kuin mainitsinkin jo viime blogissa, niin minulla on tarkoitus saada nyt syyskuun aikana meidän lastenhuone tehtyä suhteellisen valmiiksi. Olen saanut tutustua nyt yhteen uuteen kulttuurieroon taas, kun olen tänne tilaillut erilaisia työmiehiä. Täällä ollaan yleensä aina joka tapaamisessa ns. So-Cal-ajassa, eli toisin sanoen myöhässä. Myöhästymiseen liittyy yleensä arvaamattomat ajat liikenteessä. Nyt näiden työmiehien kanssa on kaikki ollut monta päivää myöhässä. Suomessa kun on niin tottunut siihen, että jos on sopinut jonkun kanssa jonkun aikamäärän sitä noudatetaan todella tarkasti. Täällä ihmettelin ensin kun sähkömiestä ei kuulunut sovittuna päivänä, jonka jälkeen soitin perään ja selvisi että hän suunnittelee tulevansa vasta parin päivän päästä eikä silloinkaan ihan varmasti. Maalari on onneksi itse soittanut nyt jo kahdesti ja siirtänyt ajankohtaa. Huonekalujen pitäisi tulla nyt perjantaina.

Ensimmaisia leluja

Olen tällä aikaa saanut meidän tytön vaatekaapin hyvään järjestykseen. Olen pessyt, silittänyt ja järjestänyt kaikki vaatteet koko järjestykseen. Suomessa käydessä sain paljon siskojen lasten vanhoja vaatteita, lisäksi olen saanut kavereilta lahjaksi vaatteita ja jotain on tullut itse myös ostettua. Ensi viikonloppuna mennään Kellanin veljen luokse käymään ja he ovat myös luvanneet meille muutamia lasten tavaroita ja vaatteita. Välillä tulee sellainen apua-tunne kun pitäisi ostaa niin kauheasti kaikkea tavaraa tällä lapselle. Täällä tuntuu kaikilla olevan kauheasti kaikkea aivan ”pakollista”, jota en ole Suomessa nähnyt kenelläkään. Yhtenä hauskana keksintönä täällä myydään esim. lasten pepun kosteuspyyhkeiden lämmittimiä. Tuntuvat kuulema mukavammalta lapsen paljaalla pepulla.  Tällaisena ensikertalaisena on sitten vaikea erottaa tarpeelliset tavarat tarpeettomista. Rattaita valitessakin vaihtoehtoja oli aivan satoja. Valitsin meidän perheelle Uppababy Vista-merkkiset rattaat, joista tuntui löytyvän kaikki mahdolliset pelit ja pensselit. Tykkäsin näistä sen takia, että siinä on paljon eri vaihtoehtoja, mitä saa liitettyä tarpeiden mukaan ja lisäosana voi ostaa vielä mahdollisesti toiselle lapselle lisäistuimen tai seisoskelulaudan.

Uppababy Vista rattaat

Vaatekaappi jarjestykseen

Vaatteet koko jarjestyksessa

Loppu syksy mulla onkin sitten kiireisempää töiden ja vierailuiden kanssa. Meillä on nyt syksyllä ohjelmassa myös kolmet häät, joista ensimmäiset olivat jo viime viikonloppuna eräällä viinitilalla Pohjois-Kaliforniassa Lodi nimisessä kaupungissa. Kaupungin koosta kertonee jotain se, että koko kylässä oli vain yksi taksi. Onneksi häistä oli järjestetty kuljetus hotellilta juhlapaikalle ja takaisin.  Lämpötila oli taas yli 30C ja siinä ulkona pidetyn hääseremonian aikana oli sellainen olo, että olisin itse voinut kirjoittaa yhden kappaleen Mielensä Pahoittaja –kirjaan. Se olisi alkanut varmaankin näin…. Kyllä minä mieleni niin pahoitin kun istuin siinä helteessä ja tajusin, että se aiemmin laittamani rasva valuu nyt pitkin jalkojani ja selkääni ja vie tämän hikeentymisen ihan uudelle tasolle. Sitten olin vielä valinnut meille istuin paikaksi sellaisen paikan, joka ei ollut varjoa lähelläkään. Onneksi seremonia oli ihan harvinaisen lyhyt. 

Viinitilan edessa ennen haita

Hehe… ehkä jätän kirjoittamisen kumminkin kirjailijoille ja nautin vaan itse lukemisesta! Hassuna sattumana tapasin meidän lähtiessä hotellilta seuraavan aamuna hotellin aulassa kaksi suomalaista. Kello oli vasta 6 aamulla ja mietin siinä hetken, että puhuuko ne nyt oikeasti suomea vai olenko vielä ihan unessa. Suomesta olivat kyläilemässä. En tiennyt miten olivat sinne kaupunkiin eksyneet… ehkäpä viinin perässä.

Lämpimiä ihmisiä ja jäähilettä

Meillä oli täällä viime sunnuntaina muutaman eri alueen yhdistyksen järjestämä naapuriston konsertti lähipuistossa. Saman tapaisia yhteisjuhlia järjestetään täällä neljä kertaa vuodessa ja olemme nyt päässeet mukaan näihin kahteen viimeiseen. Edelliskerralla teemana oli cowbow juhlat ja tällä kertaa oli keskellä päivää järjestetty konsertti. Paikalla oli muutama bändi ja ruokaa ja juomaa riitti kaikille vajaalle tuhannelle osanottajalle. Paikalla oli lapsille suunnatut pomppulinna, kiipeilyrata, ja kotieläintarha. Myös paikallinen paloauto ja Newport poliisin SWAT (Special Weapons and Tactics Team) auto oli esittelemässä tarvikkeitaan.

Paasin kokeilemaan SWAT poliisin luodinkestavaa liivia ja kyparaa

SWAT:in panssariauto

Perus grilliruuan, salaattien, jääteen ja lemonaden lisäksi tarjolla oli myös alkoholijuomia ja minun RAKASTAMAA shaved ice:a. Kyseessä on siis jäähile joka raastetaan isosta jääkimpaleesta astiaan jonka päälle lisätään makeaa makua ja halutessa hieman kermaa. Maistoin tätä keveää jälkiruokaa ensi kertaa Hawaijilla Mauin saarella ja tämä oli ensimmäinen kerta kun sain sitä täällä mantereella. Lempimakujani on ehdottomasti banaani ja kookos, mutta makeutuspulloja löytyy enemmän kun jäätelömakuja.

Shaved Ice makuja ja jääkone

Tykkään näistä yhdistyksen järjestämistä tapahtumista, koska niissä saa ilmaisen ruuan ja juoman lisäksi myös aina uusia tuttavuuksia. Täytyy ihailla amerikkalaisten avoimuutta jutella aina ventovieraitten ja puolituttujen kanssa. Monet naapureista tuntee meidät lähinnä koiramme Sisun kautta. Sisu kun on koollaan ja ulkonäöllään aikamoinen katseenvangitsija. Koiran ulkoiluttaminen onkin kivaa kun monet tulee usein juttelemaan ja rapsuttelemaan Sisua.

Tämä maistuu niiiiiiin hyvältä!

Kyllä naapuri naapuria elämään opettaa

Meidan photobooth kuvat illalta

Meillä oli viime viikonloppuna naapuriston ensimmäiset bileet. Nämä juhlat oli nimeltään ”Denim and Dancing” ja tarjolla oli juomaa, ruokaa, photoboothia ja ohjattua rivitanssimista. Aiemmin mainostettiin paikalla olevan myös mekaaninen härkä, mutta se peruttiin viime hetkellä vastuukanto syistä (liability reasons). Tuntuu niin hassulta, mutta täällä ihmiset haastaa oikeuteen pienemmistäkin jutuista, joten näin sitten tällä kertaa.

Meistä vastapäätä asuva naapuri piti aloittelubileet, missä päästiin tutustumaan kerralla moniin uusiin kasvoihin. Ei oikein tiedetty mitä odottaa näistä juhlista ja katseltiin silmät pyöreinä ikkunasta kun ensimmäiset vieraat saapuivat täysin cowboy-asuihin sonnustautuneena paikalle. Kummaltakaan meiltä ei kumminkaan löydy cowboy-bootseja tai –hattua tai edes sellaista jättimäistä vyön solkea komerosta, joten mentiin ihan normaalisti pukeutuneina.

Meidan community centerin edessa otettu kuva

Aloittelubileet Rocky-naapurilla olivatkin hieman odotettua vauhdikkaammat. Joku toi paikalle aika lailla väkevän boolin, jota meni varmasti se koko saavi. Naapurit kertoivat kuinka kesäisin altaalla on jatkuvasti joku margarita-kannun kanssa ja kuinka jollakin löytyy liikutettava tikibaari. Varsinkin meille lähimmät naapurit vaikuttavat todella mukavilta, ja tuntuu siltä, että alueella puhalletaan muutenkin yhteen hiileen.

Sisu on alkanut pikku hiljaa tottumaan uuteen taloon, ja nauttii erityisesti alakerran kylmistä laattalattioista. Sisu ei ole vielä kovin montaa uutta koirakaveria saanut, mutta tuijottelee naapurin king charlesin spanielin kanssa toisiaan aidan läpi päivittäin. Alueelta löytyy myös toinen berninpaimenkoira, mutta ei olla siihen vielä törmätty. Me ollaan löydetty täällä Sisulle sellainen koirien päiväkoti, mihin voidaan viedä Sisua hoitoon jos ollaan menossa esimerkiksi viikonlopuksi johonkin. Sisulla oli sinne muutaman tunnin ”haastattelu”, jossa testattiin kuinka hän pärjää muiden koirien kanssa. Joka hoitokerran jälkeen saadaan mukaan pieni todistus, jossa kerrotaan miten Sisu on käyttäytynyt. Pystyttiin myös seuraamaan Sisua webbikameralla pitkin päivää. Aikalailla loppuun mietitty koirien hoitola siis.

Sisun paivakodin todistus

Tämän kerran sisustuskuvana laitan meidän takapihan uudet sohvat. Nyt vaan hieman lämpimämpiä iltoja odotellessa! 🙂

Lampimia iltoja odotellessa

Uusi koti, uudet kujeet!

Muutettiin viime viikolla meidän uuteen kotiin. Viimeiset kuusi päivää on mennyt muuttohommissa, ja paljon on vielä tekemättä, mutta pikku hiljaa talo alkaa tuntua omalta. On niin kivaa miettiä mihin kaikki tavarat menee nyt kun on niin paljon tilaa. Kerrankin näin päin! Ollaan myös vihdoin päästy avaamaan kaikki häälahjat! Nyt kun vielä saadaan kaikki tilatut huonekalut niin voidaan alkaa miettiä tupareita tai muuten vaan kutsua kavereita kylään.

Viimeviikkoina olen käynyt huonekaluliikkeissä niin kun se olisi työni. Kävin viime viikolla varmaan kymmenessä eri huonekaluliikkeessä etsimässä sohvapöytää, kunnes vihdoin löysin liikkeen, jossa ne pystyy tilamaan haluamani sohvapöydän. Tilasin samalla myös maton ja toisenkin pöydän. Tämä liike tuntui tekevän mitä vaan ikinä voisin haluta. Niiltä löytyi varastosta joitain tavaroita. Sitten katseltiin katalogeja yhdessä ja viimeiseksi ne mainitsi vielä, että voi rakentaa haluamani pöydän jos ei löydetä täydellistä pöytää katalogeista. Ei hullumpaa palvelua.

Monet on pyytänyt paljon kuvia, mutta koska ollaan vielä niin vaiheessa tän sisustamisen kanssa ja odotellaan osaa huonekaluista en vielä viitsi laittaa monia kuvia… Otin kuvia mun uudesta vaatehuoneesta, jotka uusittiin ihan kokonaan. Vaatehuone ei ole iso, mutta California Closets tuli tekemään meille uudet hyllyt niin, että saadaan nyt kaikki irti joka tuumasta. Oon ihan rakastunut nyt näihin vaatehuoneisiin. Luulisin, että järjestyksen pitäminen olisi nyt helpompaa kun on paikka joka jutulle. Kellaninkin järjesteli omaa vaatehuonettansa innoissaan vaikka ei aluksi ymmärtänyt miksi haluan ne uusia. Nyt sillä on kaikki sen paidat värikoordinoituina hienosti rivissä.

Lupaan laittaa lisää kuvia kun saadaan lisää huonekaluja ja kaikki tavarat pois pahvilaatikoista.