My last year in a nutshell

Here we go again with my blog! It’s been a while since my last post because… Well life just got busy. Let’s see what has happened since… I got pregnant, I was nauseous for 20 weeks, spent 6 amazing weeks in Finland with Madeleine, came back to home and Madeleine started preschool, had my darling baby boy, stayed up all hours for the past 4 months and now my baby is finally sleeping through the the night (knocking on wood that I’m not jinxing it right now).

Let’s talk about my pregnancy first. We were so excited to be expecting our second, and were even more excited when we found out it is a boy. The idea of sisters was very cute too but my husband was really hoping for a boy so we did everything in our power to get one… Hahaha. You might wonder what I’m talking about and if this makes any sense but I’m telling you it has worked for everyone I know that has tried it. I even read from the Teemu Selanne book that they did it to have a girl. Basically to have a girl you should have intercourse 3 days before ovulation and to have a boy right when you ovulate. I am not going to go into more detail in it but it is called ”the Shettles Method” in case you want to google it. (We would have been very happy with another girl as well and feel very blessed to just have healthy babies.) I also really wanted to do a gender reveal party or some fun way to find out with few friends but my husband thought I was being silly and was not on board. So we found out in our 12 week ultra sound.

 

I also opted to do a new DNA test at 10 weeks that is called ”materniT21” that can tell you the sex of the baby with 99.3% accuracy and also detects fetal chromosomal abnormalities from common (trisomies 21, 18 and 13) to the more rare. We had a little health scare with Madeleine during my pregnancy so it was very nice to have all this knowledge (piece of mind) from the beginning of the pregnancy. We actually ended up having the same findings in an ultrasound with Kayden, but thanks to this test I was not nervous about it.

 

Other than that my pregnancy was very different from my first. I was not very nauseous with Madeleine at all but this time I felt sick for the first 20weeks (not fun!). Every food sounded bad and going to grocery store was a tough task. I would hold my breath walking by the meats and bacon (and if you know me you know that I LOVE meat). What sounded good to me in the end of that nauseous time was peanut butter and jelly sandwiches (I never eat these usually). I had one every day for lunch for about two weeks. My pregnancy after that was amazing. I felt really good for the remaining 20 weeks and had my beautiful baby boy 3 days late on the ‪11/11!

We named him Kayden Bradshaw Wilson. Same initials and same middle name than my husband. He has been such a good baby so far -Always smiling and so easy going. Maybe I know little more about what I’m doing this time as well. He took a little longer to sleep through the night but it is starting to look like we are finally at this milestone (he is almost 4 months now). I tried to get him on good schedule right away and consulted a sleep specialist for extra advice (‪www.sleepshopoc.com). I need my sleep to function so I wanted to do everything in my power to help him sleep longer periods, not to mention how important it is for the baby’s development. It is so much easier with your first when you can nap while the baby naps, but you don’t get that luxury with your second.

 

Madeleine has taken the role as a big sister really well. She has been so sweet with Kayden and is always willing to help. In fact, I just moved their car seats next to each other in the car so that she can entertain Kayden and more often than not Kayden falls asleep in the car holding Madeleine’s hand (and this makes my heart burst out of love).

 

Talking about heart bursting out of love… Before Kayden’s arrival I was having hard time believing I could love another baby as much as I love Madeleine, but somehow it is possible. In fact, before having Madeleine I couldn’t even imagine how much more love a child could bring to my life. It is something that is impossible to explain until you experience it yourself, and usually my first question for my friends that are new moms is: ”isn’t it amazing?!?!”.

Picture by Marika Tuuli Photography

We obviously have our normal struggles, especially with our very independent, energetic, strong minded three year old (threenager), but no matter how hard of a day we have there are so many good moments in it.  My husband has been extremely helpful which makes everything easier as well (I chose well 😉 )

 

Before I bore you anymore with my lovey dovey thoughts I am going to stop this post to this and hopefully my next post will be sometime soon ( I will try my best!)

 

Picture by Marika Tuuli Photography

Picture by Marika Tuuli Photography

 

Täällä taas yritän aloittaa blogin kirjoitusta. Viimeisestä kerrasta onkin kulunut jo hurjan kauan normaaleista elämän kiireistä johtuen. Sen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Tulin raskaaksi, olin huonovointinen 20 viikkoa, vietin 6 mahtavaa viikkoa Suomessa Madeleinen kanssa, tultiin takaisin kotiin ja Madeleine aloitti koulun (vähän tarhaa vastaava), mun ihana pieni poika syntyi, valvoin seuraavat 4 kuukautta ja nyt vihdoin Kayden nukkuu yön yli! (koputtelen täällä puuhun, ettei mikään nyt muuttuisi unien suhteen).

Picture by Sierra Campbell Photography

Ensin voisin kertoa vähän raskaudestani. Oltiin niin innoissamme, kun meille selvisi, että olen jälleen raskaana, ja vielä onnellisempia kun kuulimme että se on poika. Ajatus siskoksista oli myös houkutteleva, mutta etenkin mieheni toivoi poikaa, joten teimme kaiken mahdollisen minkä vaan pystyimme tämän toiveen toteuttamiseksi…hahaha. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tiedän monta paria jotka ovat yrittäneet samaa ja saaneet toivomansa sukupuolen. Luin jopa Teemu Selänteen kirjasta, että he seurasivat tätä metodia saadakseen tytön. Lyhyesti kerrottuna siitä tyttöä kannattaa yrittää 3 päivää ennen ovulaatiota ja poikaa juuri ovulaation aikana. Jos kiinnostaa kuulla enemmän tästä niin kannattaa googlata “shettles method”. (Olisimme tietysti olleet tyytyväisi mihin sukupuoleen tahansa ja tärkeintä on tietysti, että on terve). Mä olisin myös halunnut pitää täällä päin suosituksi tulleet sukupuolen paljastus juhlat, mutta Kellanin mielestä koko ajatus oli ihan hullu ja hän halusi tietää asiasta normaalisti ultraäänessä.

Tällä kertaa halusin myös tehdä DNA-testin (materniT21), jonka voi tehdä jo 10 viikon jälkeen, jossa mun verikokeella selviää vauvan sukupuoli 99.3% varmuudella ja myös mahdolliset kromosomi häiriöt. Mulla oli ensimmäisen raskauden aikana pieni huolestuneisuuden aihe, joka osoittautui turhaksi, mutta tällä kertaa halusin tehdä kaikki saatavilla olevat testit mahdollisemman nopeasti. Itseasiassa lääkäri huomasin myös saman tilanteen Kaydenin ultraäänessä myöhemmin, mutta tällä kertaa en ollut siitä huolestunut kiitos tämän testin.

Picture by Sierra Campbell Photography

Kaiken kaikkiaan tämä raskaus oli hyvin erilainen kuin ensimmäiseni.  Madeleinen kanssa minulla ei ollut huonovointisuutta juuri ollenkaan ja tällä kertaa sitä kesti puoleen väliin raskautta! L Kaikki ruoka kuulosti pahalta ja varsinkin kaupassa käyminen oli kovin hankalaa. Jouduin pitelemään hengitystä kävellessäni lihatiskin ohi (normaalisti rakastan lihaa!). Huonovointisuuteni loppupuolella minun teki mieli maapähkinähillovoileipiä (olipas pitkä sana!), mitä en yleensä koskaan syö. Soin näitä joka päivä kahden viikon ajan. Sen jälkeen raskauteni meni hyvin ja sain ihanan pienen poikani kolme päivää lasketun ajan jälkeen 11.11.

Poikamme sai nimen Kayden Bradshaw Wilson. Samat nimikirjaimet ja sama toinen nimi kuin miehelläni. Hän on ollut niin ihana ja kiltti vauva –hymyilee vaan ja menee iloisena matkassa mukana. Ehkä olen tällä kertaa myös hieman kokeneempi itsekin. Madeleine nukkui yön yli hieman aikaisemmin, mutta näyttää siltä että ollaan vihdoin saavutettu tämä vaihe myös Kaydenin kanssa. Yritin alusta asti saada hänet hyvään rytmiin ja konsultoin jopa unispesialistia täällä (kyllä sekin on ammatti!). Tarvitsen itse kunnon yöunet, että selviän päivästä vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, ja hyvät unet on tietysti tärkeää myös vauvan kehityksen kannalta. Ensimmäisen kanssa voi vielä nukkua päiväunia samaan aikaan vauvan kanssa, mutta toisen kanssa ei samaan ole enää mahdollisuutta.

Picture by Sierra Campbell Photography

Madeleine on ottanut roolinsa isosiskona todella hyvin. Hän on niin kiltti ja avulias Kaydenia kohtaan. Itse asiassa siirsin heidän autonistuimet juuri vierekkäin autossa niin, että Madeleine voi viihdyttää Kaydenia automatkan ajan ja usein hän nukahtaa siihen pitäen siskonsa kädestä kiinni (joka ihan pakahduttaa sydämeni!)

 

Siitä puheen ollen… ennen Kaydenin syntymää olin huolissani pystynkö rakastamaan toista lasta yhtä paljon kuin Madeleinea, mutta jotenkin se vaan on mahdollista. Itseasiassa ennen Madeleinen syntymää en tiennyt kuinka paljon rakkautta tämä pieni ihminen voisi tuoda elämääni. Se on jotain sellaista jota ei ymmärrä ennen kuin sen kokee itse. Yleensä ensimmäinen kysymys kavereille jotka ovat juuri saaneet vauvan onkin: “eikö se tunnukin ihan mahtavalta?”.

Picture by Sierra Campbell Photography

Meillä on tietysti kaikki normaalit lapsiperheiden hankaluudet etenkin meidän omatoimisen energisen vahvatahtoisen kolmevuotiaan kanssa, mutta siitä huolimatta jokaisessa päivässä on niin paljon ihania hetkiä. Mieheni on ollut myös todella avulias, joka on tehnyt minun elämäni tietysti helpommaksi (valitsin siis hyvän miehen 😉 ).

 

Ennen kun kyllästytän teidät näillä rakkauden höpinöilläni, niin lopetan tämän tähän. Yritän todella kirjoittaa useammin kuulumisia tänne nyt. J

Koti ja arki maistuu jälleen

Kokenut lentokone matkustaja. 8 kuukautta vanha ja 12 lentoa takana.

Ollaan viimeisen kolmen kuukauden aikana oltu aikamoisia reissumiehiä- Atlanta, Pohjois Kalifornia, Suomi, Hawaii ja nyt viimeisenä reissuna Seattle. Matkalaukku on nyt viety varastoon ja nautin tästä meidän arjesta. Kaikki reissut oli mahtavia, mutta on niin ihanaa olla taas kotona ja nukkua omassa sängyssä. Meillä alkaa olla jo aikamoinen päivärutiini Madeleinen kanssa. Ihan uskomatonta, että Madeleine on jo 8kk vanha!

Takaisin kotikonnuilla!

Nyt on noin vuosi kulunut siitä kun huolestuneena mietin millainen äiti minusta tulee ja luin kaiken maailman opuksia vauvoista. Turhaa mä olin huolestunut, ihan hyvin olen selvinnyt tästä äitiydestä.

Se on hassua miten ne prioriteetit muuttuu ja sitä tekee niin hassuja juttuja, että lapsi on vain tyytyväinen. Tässä pari esimerkkiä, jotka saattavat olla muillekin äideille tuttuja.

-ennen lapsen syntymää mietin, että lapsi saa tottua kaikkiin elämän ääniin ja oppia nukkumaan niiden yli. Sitten kun pikkuneidin ekan kuukauden aikana unet olivat varsinkin päivisin todella lyhyitä (ja minun unenpuute myös huipussaan), niin aloin pitää huolta, että kaikki telkkarit ovat hiljaisella ja kaikki puhuvat päiväunien aikaan lähinnä kuiskaten. Tuhahtelen naapurin haukkuvia koiria ja tekisi mieli heittää kovaäänisiä lintuja pikkukivillä. Joku tuttu täällä kutsui tätä ilmiötä ”ekan lapsen syndroomaksi”. Toisen lapsen kanssa tämä ei nimittäin enää onnistu kun sen ensimmäinen metelöi niin paljon :).

-naureskelin monille hulluille tuotteille ja olin sitä mieltä, että meidän kotia eivät lapsen lelut valtaa -toisin kävi. Olen ostanut kaikki mahdolliset varusteet ja lelut. Käytän paljon aikaa netissä googlaillen mikä tuote on saanut parhaat arvostelut. Ostin jopa sen kosteuspyyhkeiden lämmittäjän mille naureskelin täällä blogissanikin vuosi sitten. Niin vain sekin alkoi sitten kuulostamaan hyvältä idealta sitten Madeleinen syntymän jälkeen. Viimeisenä hassuna ostoksena ostin rattaisiin laitettavan tuulettimen. Olen käyttänyt sitä toisaalta aika ahkerasti ensin Havaijin reissulla ja nyt täällä kotona (eikä se ollut kovin kallis).

rattaiden tuuletin kaytossa 🙂

-Mietin, että minun facebookkia ei vauvakuvat valtaa. Tässä päätöksessä pysyin ehkä kaksi viikkoa. Toisaalta kun se elämä pyörii nyt aika lailla tämän yhden prinsessan ympärillä niin mistä muustakaan ottaisin kuvia. Minulle jää myös aikalailla vähemmän aikaa itsestäni huolehtimiseen. Isot aurinkolasit korvaa meikin ja päälle laitan lähinnä vaan mukavia vaatteita missä voi tarvittaessa pyllistää/kumartua alas ja imettää helposti. Toisaalta eikös sinne Facebookkiin voi laittaa juuri sellaisia kuvia kun haluaa- Sinkut laittaa kuvia itsestään ja ystävistään, koiranomistajat koiristaan, parisuhteelliset toisistaan ja perheelliset perheistään. Facebook on minulle myös tapa pitää yhteyttä perheeseen ja lähimpiin ystäviini, joita oikeasti kiinnostaa kuvat meidän pikku neidistä. Joten sorry vaan kaikille ketä ei kiinnosta nähdä mun vauvakuvia, jättäkää ne katsomatta.

-Ihmettelin kun kaverit jotka olivat jo äitejä eivät ole koskaan erossa pikkusestaan. Nyt olen itse juuri ”se äiti”. Olen jättänyt Madeleinen vain Kellanin, anoppini ja omien vanhempien hoitoon. Olen kyllä miettinyt, että olisi hyvä olla lasten hoitaja, joka voisi tulla silloin tällöin auttamaan jos ei isovanhemmat pääset, mutta en ole vielä täysin sinut ajatuksen kanssa. Sitten haluaisin olla kärpäsenä katossa varmistamassa, että kaikki on hyvin koko ajan. Täällähän monilla on noita ”nanny cams” eli pieni turvavalvonta, mistä voi tarkastaa mitä lastenhoitajat tekee lasten kanssa. Olisi tietysti kiva jos voisin luottaa johonkin niin paljon, että en tarvitsisi kameroita.

-Mainittakoon viimeisenä esimerkkinä, että tämäkin kirjoitus on tehty puhelimella autossa istuen talon edessä, koska en ole halunnut herättää nukkuvaa pikkuneitiä kesken unien. Haha.

Uimatreenia grammien kanssa Hawaijilla

 

 

 

Madeleine lukee kirjaa Hawajilla

Kaukana tai lähellä, tosi ystävä on aina lähellä sydäntä

vietettiin Suomessa Madeleinen ristiaisia

Ollaan nyt kotiuduttu Suomesta ja selvitty aikaerosta. Tällä kertaa se tuntui helpommalta tänne suuntaan tullessa. Viiden viikon reissu kuulosti aluksi pitkältä, mutta silti matkan lopussa tuntui siltä että aika loppui taas kesken.

Suomen fudismaajoukkueen pelista

Olen kyllä tosi onnellinen, että mulla on Suomessa niin hyviä ystäviä ja läheinen perhe. Täällä saattaa perheet ja ystävät vaikuttaa päällisin puolin läheisiltä kun sanotaan ”i love you”, joka tilanteessa mutta todellisuudessa kaikki ovat aikalailla omissa oloissaan ja nähdään todella harvakseltaan. Osaksi se voi olla etäisyyksistäkin ja kiireisistä elämäntyyleistäkin kiinni.

kaikki Suomen serkut yhdessa

Madeleine paasi maistelemaan ystavani Tuulin olympiamitalia 🙂

Toisaalta ihannoin paikallisten avoimuutta ja tunteista puhumista. Muistan kun College aikana, kun lennettiin melkein jokaiseen vieraspeliin, niin monet jengikaverit soitti vanhemmilleen ennen ja jälkeen lentoja ja kertoi puhelimessa rakastavansa vanhempiaan. Silloin mietin, että kyllä omat vanhempani sen varmaan tietäisivät jos lennosta ei selvittäisi. Toisena esimerkkinä voisin mainita sen kun mieheni tapasi ensimmäistä kertaa äitini ja kertoi hänelle kuinka hyvin hän on kasvattanut minusta hyväsydämisen reilun ihmisen. En ollut itse paikalla kuulemassa äitini vastausta tai näkemässä hänen ilmettään, mutta osaan kuvitella hämmästyneen ilmeen äitini kasvoilla.

Tassa mun perheen 4th of July asut

4th of July BBQ tarjoiluja

Olin kyllä ihan onnellinen kotiin päästyäni vaikka Suomessa olikin kivaa. Madeleine nukkuu jälleen pitkiä öitä omassa huoneessa (toisin kuin Suomessa) ja muutenkin meillä on täällä ihan kiva arki. Käydään Madeleinen kanssa uimassa kerran viikossa uimakoulussa ja muina päivinä tossa meidän alueen uima-altaalla. Madeleine tykkää paljon uimisesta ja se on ihan kivaa puuhaa meille, kun neiti on vielä liian pieni puiston liukumäkiin ja muihin. Tavataan myös mun äitiryhmän kanssa 1-2 viikossa. On mulla sellainen tunne, että täälläkin on alkanut muodostua kivoja kavereita. Pidän myös yhteyttä paikallisiin Suomalaisiin edelleen. Puhuin tästä yhden toisen ulkomailla asuvan ystäväni kanssa, että ulkomailla asuessa helposti tutustuu paikallisiin suomalaisiin, jotka eroavat niistä suomalaisista joiden kanssa Suomessa liikun. Täällä minulla on kaiken ikäisiä ja tyylisiä suomalaisia kavereita ympäri Suomea. Se on mielestäni iso rikkaus tuntea erilaisia ihmisiä.

Nyt lopetan tämän filosofoinnin ihmissuhteista, ettei mene liian tylsäksi. Kirjoitan pian siitä mitä eroja huomasin äitikulttuurin välillä täällä ja Suomessa ja sitten myöhemmin myös puutarhaprojektistani.

 

 

Tama kuva meidan mommy and me BBQ:lta

Madeleine sai varpaat ekaa kertaa tyyneen valtamereen. Kylma vesi ei tuntunut neitia haittaavan lainkaan.

 

 

Laukut pakattu, hello Suomi!

Nyt on 5 laukkua ja rattaat oven suussa odottamassa lentoa. Meidän koira Sisu on ollut aika levoton siitä asti kun viikko sitten kaivoin ensimmäisen matkalaukun esiin. Se on seurannut mua koko viikon niin, että olen monta kertaa meinannut kompastua herraan. Olishan se kiva ottaa Sisu mukaan Suomeen, mutta se lento on vaan sen verran rankka koiralle, että ei viitsitä 5 viikon reissun takia toista laittaa ruumaan.

Lisäksi meillä on näiden kassien ja rattaiden kanssa jo niin älyttömästi tavaraa, että tässä on jo nyt työtä saada kaikki autoon. Miten se onkin niin että pakatessa on aina sellanen fiilis että jotain unohtuu. Mulla on muutenkin nykyään lompakko ja puhelin hukassa aina vähän väliä, että en ihmettelisi jos jotain tärkeää unohtuisi tälläkin kertaa. Ennen ovesta lähtiessä kävi aina mielessään läpi ”lompsa, arskat, iPhone”. Nykyään lista on ennemminkin ”vaipat, kosteuspyyhkeet, vaihtovaatteet”. Hahahaha niin ne on asiat muuttaneet tärkeysjärjestystä!

Nyt pitää mennä vielä vikaan suihkuun ennen matkaa! Ahh, olisinpa jo Suomessa ja pääsisin saunomaan!

Mammakerhoilua

mun pikku-madeleine

Taas on yli kuukausi vierähtänyt kirjoittamatta. Aika vaan menee niin nopeasti. Tammikuussa palasin takaisin valmentamaan mun high school tyttöjä ja lisäksi mulla on mun Suomikoulu joka toinen keskiviikko. Koriskausi meillä päättyi jo helmikuun alkuun ja sen jälkeen olen päässyt nauttimaan äitinä olemisesta ihan eri tavalla.

Maisema meidan paivittaiselta kavelylta

Madeleine nukkuu tosi hyvin öisin (luojalle kiitos!), ja muutenkin ollaan päästy hieman rutiiniin kaikessa tekemisessä. On myös tosi kiva seurata pienen kehittymistä. Joka viikko tarkkaavaisuus lisääntyy ja saa hieman enemmän kontaktia tähän pikku ihmeeseen.

kokoperhe mahallaan 🙂

Olen nyt ilmoittautunut kaikennäköisille Mommy and Me –kursseille. Kävin ensimmäisellä lounastapaamisella 11 muun uuden äidin kanssa. Oli mielenkiintoista nähdä muita samanikäisiä lapsia ja kuulla äitien kokemuksista. Yksi ihan mukavantuntuinen äiti kertoi kuinka hän oli palkannut ekaksi pariksi kuukaudeksi yöhoitajan lapsellensa, joka oli huolehtinut kaikista yösyötöistä. En oikein tiennyt mitä siihen olisi pitänyt sanoa… hahaha… No onneksi meillä on öisin ihan hyvä tilanne niin ei tarvitse palkata ketään. Ensi viikolla tapaan yhden toisen ryhmän kanssa ja kahden viikon päästä aloitetaan vauvauinti.

Maisema parvekkeelta Park City, Utahissa

Käytiin viime viikolla Utahissa laskettelureissulla ja Madeleine näki ensimmäisen kerran lunta. Sisu nautti lumisateesta niin paljon, että aloin miettiä onko se täällä Kaliforniassa ihan onneton. Suunnitellaan kovasti Suomi-reissua täällä kesäksi. Näillä näkymin tultaisiin sinne kesäkuuksi. Ah, en malta odottaa. Niin kova ikävä kaikkia!

Maddie ja Sisu parvekkeella

Maddie ennen Manun pelia

Sisun ja Maddien tuijotteluhetki

Tervetuloa maailmaan Madeleine

Meidan pikku Wilson

Viimeinen kuukausi on mennyt ihan uskomattoman nopeasti. Pikku Madeleine on nyt jo kuukauden vanha.

Synnytys meni hyvin. Madeleine syntyi laskettuna päivänä 16.12 klo 19.00. Saavuimme sairaalaan klo 9.00 aamulla, tunnin päästä siitä lapsivesi meni, ja sain epiduraalin 15.00. Sen jälkeen kaikki menikin erittäin mukavasti/kivutta. Hatun nosto kaikille niille, jotka synnyttää ilman epiduraalia. Itse mietin myöhemmin, että olisi pitänyt pyytää sitä jo aikaisemmin. En oikein tiedä mitä siinä odottelin. Olin kuullut monilta, että itse epiduraalin laittaminen sattuu paljon. Minä en siinä supistusten ohessa tuntenut mitään muuta kipua. Kellania kauhistutti jättimäinen piikki enemmän kuin minua. Olo sen jälkeen oli niin leppoisa, että minä otin pienet nokoset ja Kellan lähti hakemaan vielä kotoa ipadin laturia. iPadista oli nimittäin tässä vaiheessa akku lopussa, kun Kellan oli siitä koko päivän katsonut sunnuntain jenkkifudis tarjontaa.

Ei sitä kyllä osaa edes kuvailla sitä fiilistä mikä on kun sai ensimmäisen kerran tytön syliin. Sitä ihan tukahtuu onnesta kun saa oman lapsen syliin. Tämä on varmasti fiilis minkä vain äidit ja isät tietävät. Sitä voisi vaan tuijotella vauvaa koko päivän, niin uskomaton ihme lapsi kyllä on.

Oltiin sairaalassa kaksi yötä, joka on ilmeisesti aika standardi aika normaali synnytyksessä. Kotiin päästyä olikin aika opetella aivan uudenlaiseen arkeen. Vanhempani tulivat noin viikon päästä Madeleinen syntymästä kylään, ja heistä oli kyllä enemmän apua kun ikinä olisin edes kuvitellut. Kiitos siitä heille! Olisin mielelläni pitänyt heidät täällä pidempäänkin. Onneksi Kellanin vanhemmat asuvat lähellä ja tulevat mielellään auttamaan tarvittaessa.

Monet perhetutut ja naapurit ovat olleet myös erittäin anteliaita ja auttavaisia. Madeleine on saanut paljon muodikkaita asuja ja yhdet naapureistamme toi meillä lasagnea illalliseksi yhtenä iltana. Uskomattoman ajattelevaista! On myös hyvin käytännöllistä asua Madeleinen lääkärin naapurissa, kun voimme kysyä kaikkia sellaisia vähemmän tärkeitä asioita häneltä kun satutaan näkemään.

Nyt Madeleine on kuukauden ikäinen ja meillä alkaa olla homma joten kuten hallussa. Kellan on ollut nyt myös kotona ja menee töihin täysipäiväisesti vasta maaliskuun alusta, mikä on ollut tietystikin helpotus minulle. En kyllä tiedä miten yksinhuoltaja vanhemmat selviävät tästä vastuusta yksin.

Meillä kävi täällä kotona sama valokuvaaja, joka otti mun raskauskuvat. Saatiin paljon kivoja kuvia Madeleinesta viikon ikäisenä. Laitan niistä muutaman tähän.

Viimeisiä hetkiä ilman vauvaa

Joulukuu pyörähti käyntiin täällä kivoissa tunnelmissa. Oltiin joulukuun ensimmäisenä päivänä katsomassa LA Galaxyn peli Houston Dynamoa vastaan. Peli oli siis MLS liigan finaali ja samalla David Beckhamin viimeinen täällä. LA Galaxy voitti täyden stadiumin edessä 3-1.

Beckham

Pelin jälkeen suuntasimme auton kohti Sherman Oaksia, jossa juhlittiin Suomen 95-vuotis itsenäisyyspäivää paikallisten Suomalaisten kanssa. Paikalla oli noin 100 henkeä ja pääesiintyjänä Pepe Willberg. Oli hauska nähdä uusia ja vanhoja tuttuja.

Pepe Willberg

Olemme saaneet talon nyt hyvin joulukuntoon. Jouluvalot on ulkona ja kuusi koristeltu sisällä. Pakko sanoa, että oli hieman outo olo laittaa jouluvaloja ulkona pelkässä T-paidassa. Ilmat ovat kyllä viime aikoina kylmentyneet, mutta välillä keskellä päivää lämpötila saattaa nousta yli 20C.

Meillä on nyt 5 päivää laskettuun aikaan ja suurin osa asioista tehtävä-listallani on nyt tehty. Jouluruokia en ole vielä saanut aikaiseksi. Minun piti tehdä niitä pakkaseen, mutta en vielä ainakaan ole tehnyt. Kävin Ikeassa hakemassa glögiä ja piparitaikinaa. Sairaalalaukku on pakattu ja auton turvaistuin on paikallaan odottamassa matkustajaa.

Meillä on mun high school joukkueen kanssa kausi täydessä vauhdissa. Musta on ollut ihan kiva, että mulla on jotain tekemistä joka päivä, eikä kaikki aika mene ihmettelemiseen, koska tämä lapsi syntyy. Ei se ihan yhtä kivaa ole kun koripallon pelaaminen, mutta kivaa olla kumminkin lajin kanssa jollain tavalla tekemisissä. Tämä 39 viikkoa iso maha on kyllä välillä vähän tiellä kun yritän näyttää esimerkkiä…hahhaaha. No ehkä mä kohta pääsen tästä eroon, ja saan sen kauan odotetun vauvan!

Kellan kyseli multa tänään jännittääkö mua itse synnytys. Enhän mä ole ajatellut koko asiaa! Olen vaan ajatellut, että käsittelen asian sitten kun se on kohdallani, ja nyt kun se lähestyy niin pakko sanoa, että kyllä minua vähän pelottaa. Kai siitä sitten selviää, kun kaikki muutkin äidit on selvinnyt, mutta olisihan se kiva jos se voisi tapahtua kivutta. No raportoin sitten myöhemmin oliko se mitään sellaista mitä oletin.

Tassa meidan suomi-koulun joulujuhlan pipari. Mistakohan tallaisia pipari muotteja saa?

Thanksgiving!!!

Vietettiin eilen täällä kiitospäivää Kellanin perheen kanssa. Opin yliopistovuosieni aikana todella pitämään kiitospäivästä ja kahtena viime vuotena tehtiinkin perheeni kanssa Suomessa kiitospäiväateria. Tykkään kiitospäivän ruuasta tosi paljon. Se muistuttaa minua meidän suomalaisesta jouluateriasta. Lisäksi minusta on kiva pysähtyä hetkeksi ja miettiä mistä kaikista asioista olen kiitollinen.

Kellanin aidin kiitospaivakorvikset. Kalkkuna ennen ja jalkeen. 😀

Kellanin isa leikkaa kalkkunaa ja Sisu toivoo etta jotain tippuisi

Sisu saa ensimmaiset maistiaiset

Kiitospäivän jälkeen alkaa täällä jouluvalmistelu. Jouluvalot ja muut koristeet laitetaan paikalle. Tuntuu jotenkin oudolta, että jouluna ei ole lunta ja jouluvalot pyöritetään palmujen ympärille, mutta toisaalta hieman överiksi vedetyt jouluvalot tuo musta kivasti joulun tunnelmaa. Meillä Kellan on vastuussa ulkovaloista ja minä sisäkoristeista. Joulukuusikin täällä hommataan jo joulukuun alussa.

Joulu tulee olemaan meille varmasti hieman erilainen tänä vuonna kun lapsemme laskettu aika on 16.12. Toisaalta voi olla, että lapsi tulee myöhässä ja ollaan jouluna sairaalassa. Saa nähdä. Saatiin valokuvaajaltamme ensimmäiset kuvat. Niistä tuli ihan kivoja. Tajusin vasta kuvia katsoessani kuinka iso mahani oikeasti on. No, mutta olenhan jo aika loppusuoralla! Laitan muutaman kuvista tähän alle.

Viikon päästä lauantaina mennään Suomi-seuran järjestämiin Suomen 95-vuotis itsenäisyyspäiväjuhliin. Pepe Willberg on siellä esiintymässä ja paikalle on tulossa paljon suomalaisia Los Angelesin alueelta. Mielenkiinnolla odotan millaiset juhlat näistä tulee.

Kiireinen Marraskuu

Sisu odottaa karkki tai kepponen lapsia

Halloween oli ja meni ja nyt on marraskuu on jo hyvässä vauhdissa. Hauskointa oli lapsille karkkien jakaminen. Meillä asuu tässä alueella paljon ala-asteikäisiä lapsia, joten olin varautunut ostamalla isot säkit karkkia. Ovikello soi koko illan, mutta karkkeja jäi silti hirveästi yli. Ehkä mä ensi vuonna osaan arvioida vähän paremmin.

Kellanin, Jensin ja Tytin kanssa ennen USC pelia

Ollaan käyty nyt kahden viimeisen viikon aika kahdessa USC:n jenkkifudis pelissä. Tunnelma oli aivan mieletön molemmissa peleissä. Oma yliopistoni Pohjois Kaliforniassa oli pieni koulu, eikä meillä ollut jenkkifudisjoukkuetta lainkaan. Korispeleissä oli meilläkin hieno tunnelma, mutta pieneen halliimme mahtui vain muutama tuhat ihmistä. Hieman erilainen meininki kun näissä USC (University of Southern California) amerikkalaisen jalkapallon peleissä. Toinen peleistä oli loppuunmyyty ja paikalla oli yli 90 000 ihmistä. Mentiin paikalle jo hyvissä ajoin ja areenan ympärillä oli ihmiset leiriytyneet isoilla teltoilla, missä kierreltiin ja nautittiin tunnelmasta.

Tunnelmaa pelista

Tunnelmaa pelista

Presidentin vaalit ovat olleet iso puheenaihe tässä kuussa. Itse en olisi tiennyt kumpaa olisin äänestänyt jos minulla jo äänioikeus olisi ollut. Tuntui siltä, että molemmat ehdokkaat vääristelivät asioita ja valehtelivat milloin mistäkin. Ihmisillä täällä oli todella tiukkoja mielipiteitä ehdokkaiden puolesta ja vastaan. Toisaalta hyvä että välittävät, mutta olen kyllä onnellinen että vaalit ovat nyt ohi. Facebook-sivuni täyttyi ihmisten mielipiteistä ja tuntui, että kukaan ei mistään muusta halunnut puhuakaan.

Mun valmennustyö paikallisen high schoolin kanssa on nyt täydessä vauhdissa ja pelataan ensimmäinen harjoituspeli tiistaina. Olen tykännyt olla taas koripallon parissa ja vaikka olenkin nyt aika loppuvaiheella raskauteni kanssa, minusta on kivaa käydä treeneissä. Onpahan jotain muuta ajateltavaa. Tarkoitukseni olisi olla joukkueen mukana niin kauan kun vaan pystyn ja sitten mennä mukaan kun taas synnytyksen jälkeen kykenen. Koulu on ollut tosi ymmärtäväinen toistaiseksi raskauteni suhteen ja tykkään muista valmentajista ja koulun henkilökunnasta tosi paljon. Muuten olen nyt vähentänyt urheilua ja koittanut ottaa vähän rauhallisemmin.

Käytiin ikuistamassa raskausmahani raskausajan kuvauksessa tänä viikonloppuna. Olin suunnitellut tätä paljon raskauteni alkuaikana, mutta nyt viimeisilläni mulla on ollut aika pullukka tunne ja en ollut ihan varma kuinka kivoja näistä kuvista tulisi. Kellan suostutteli minut kumminkin kuvaukseen ja vaikka en ole kuvia vielä nähnyt olen tyytyväinen, että otimme ne. Tämä raskausaika on ollut ihanaa aikaa odotuksineen ja haaveineen ja olen iloinen, että voimme nyt muistella sitä näistä kuvista. Laitan tänne muutaman kuvan kunhan saan kuvat käsiini.

Testasin tassa samalla iPhone5 panorama kameraa 🙂

Babyshower ja Halloween

Viime kirjoituksestani on hetki aikaa ja paljon on ehtinyt täällä tapahtua. Siskoni oli täällä käymässä perheensä kanssa, ja ystäväni täällä järjesti minulle babyshowerin. Babyshower oli aivan ihana. Sain paljon söpöjä vaatteita pikkuisellemme ja paljon lasten kirjoja ja kaikennäköistä muuta tarpeellista. Olin erittäin otettu siitä, että niin moni pääsi paikalle. Oli kivaa jakaa tällainen hetki ystävien ja perheen kanssa.

Babyshower kutsu

Babyshower kakkuni. Molemmat lapset kakun paalla 🙂

Babyshower koristeita

Siskoni ja siskontyttoni seka paikallisia suomalaisia

Muita ystavia ja Kellanin perhetta

Täällä on ollut koko lokakuu aikamoista halloween-touhua. Kävimme siskoni lasten kanssa kurpitsa-viljelmällä valitsemassa kurpitsat, jotka sitten kaiversimme myöhemmin. Täällä on monilla naapureilla pihat todella hienon näköisiä kaikkien koristeiden kanssa. Omat koristeeni ovat lähinnä kurpitsoja. Ehkä ensi vuonna panostan enemmän ulkokoristeisiin nyt kun olen nähnyt mitä kaikkea muut tekevät. Osa koristeista on aika pelottaviakin. Kaikennäköisiä hautakiviä, luurankoja ja pääkalloja. Yhdellä naapurilla on liikkuva ja äänehtivä merirosvoluuranko, jolle Sisu alkaa aina ohi mennessä haukkumaan. Hahaha… Minulla on siitä video, katsotaan jos onnistunut lataamaan sen tänne.

Kurpitsaviljelmalla

Halloween koristeitani

Lisaa halloween koristeita

Naapureidemme ulkokoristuksia

Ilmat täällä ovat jatkuneet aika lämpiminä. Koko syksy on ollut aikamoista hellettä. Saa nähdä koska viilenee. Viime vuonna muutettiin tänne joulukuun alussa, ja silloin oli kyllä selvästi viileämpi. Yhtenä päivänä lämpötila laski jo 20C ja olin siitä niin innoissani, että laitoin jo legginsit, ison neuleen ja Uggsit jalkaan. Taisin olla vähän etuajassa, koska kuumahan siinä tuli. Olen kyllä nähnyt muillakin täällä jo nahkasaappaita ja ohuita toppatakkeja, vaikka hyvin pärjää vielä shortseilla ja T-paidallakin.

Kuumuudesta huolimatta mun odotusaika etenee ihan hyvin (nyt 33viikkoa!). Veden juontiin pitäisi kiinnittää huomiota ilmeisesti enemmän. Nyt sen sairaalakassin voisi myös pakata valmiiksi. Olen pystynyt vielä liikkumaan ihan hyvin. Käyn edelleen pelaamassa tennistä paikallisten mammojen ja mummojen kanssa, uimassa lyhyitä matkoja, ja valmentamassa korista. High school korisjoukkueeni kausi on vasta alussa, joten toivon, että pystyisin sitä tekemään niin pitkään kun mahdollista. Katsotaan mitä käy. Näitä asioita kun ei ilmeisesti voi kauheasti suunnitella.

Babyshowerin ja muutamien omien tarvikehankintojen jälkeen alkaa meillä pikku hiljaa olemaan kaikki tarvittava lapsen tuloon. Ostettiin valmiiksi jo vaippoja ja muita perustarvikkeita, ettei niistä tarvitse sitten sairaalasta kotiin tulessa huolehtia. Saa nähdä miten Sisu tulee suhtautumaan tähän uuteen perheen jäseneen sitten. Ihan hyvä isoveli siitä varmasti tulee. Anoppini suositteli, että harjoittelisin Sisun kanssa vaunujen vieressä kulkemista, mutta ei olla vielä ainakaan sitä tehty. Sisu on kyllä ollut meille niin kuin ensimmäinen lapsi, joten vähän voi jäädä huomio sitten vähemmälle.