Kokenut lentokone matkustaja. 8 kuukautta vanha ja 12 lentoa takana.
Ollaan viimeisen kolmen kuukauden aikana oltu aikamoisia reissumiehiä- Atlanta, Pohjois Kalifornia, Suomi, Hawaii ja nyt viimeisenä reissuna Seattle. Matkalaukku on nyt viety varastoon ja nautin tästä meidän arjesta. Kaikki reissut oli mahtavia, mutta on niin ihanaa olla taas kotona ja nukkua omassa sängyssä. Meillä alkaa olla jo aikamoinen päivärutiini Madeleinen kanssa. Ihan uskomatonta, että Madeleine on jo 8kk vanha!
Takaisin kotikonnuilla!
Nyt on noin vuosi kulunut siitä kun huolestuneena mietin millainen äiti minusta tulee ja luin kaiken maailman opuksia vauvoista. Turhaa mä olin huolestunut, ihan hyvin olen selvinnyt tästä äitiydestä.
Se on hassua miten ne prioriteetit muuttuu ja sitä tekee niin hassuja juttuja, että lapsi on vain tyytyväinen. Tässä pari esimerkkiä, jotka saattavat olla muillekin äideille tuttuja.
-ennen lapsen syntymää mietin, että lapsi saa tottua kaikkiin elämän ääniin ja oppia nukkumaan niiden yli. Sitten kun pikkuneidin ekan kuukauden aikana unet olivat varsinkin päivisin todella lyhyitä (ja minun unenpuute myös huipussaan), niin aloin pitää huolta, että kaikki telkkarit ovat hiljaisella ja kaikki puhuvat päiväunien aikaan lähinnä kuiskaten. Tuhahtelen naapurin haukkuvia koiria ja tekisi mieli heittää kovaäänisiä lintuja pikkukivillä. Joku tuttu täällä kutsui tätä ilmiötä ”ekan lapsen syndroomaksi”. Toisen lapsen kanssa tämä ei nimittäin enää onnistu kun sen ensimmäinen metelöi niin paljon :).
-naureskelin monille hulluille tuotteille ja olin sitä mieltä, että meidän kotia eivät lapsen lelut valtaa -toisin kävi. Olen ostanut kaikki mahdolliset varusteet ja lelut. Käytän paljon aikaa netissä googlaillen mikä tuote on saanut parhaat arvostelut. Ostin jopa sen kosteuspyyhkeiden lämmittäjän mille naureskelin täällä blogissanikin vuosi sitten. Niin vain sekin alkoi sitten kuulostamaan hyvältä idealta sitten Madeleinen syntymän jälkeen. Viimeisenä hassuna ostoksena ostin rattaisiin laitettavan tuulettimen. Olen käyttänyt sitä toisaalta aika ahkerasti ensin Havaijin reissulla ja nyt täällä kotona (eikä se ollut kovin kallis).
rattaiden tuuletin kaytossa 🙂
-Mietin, että minun facebookkia ei vauvakuvat valtaa. Tässä päätöksessä pysyin ehkä kaksi viikkoa. Toisaalta kun se elämä pyörii nyt aika lailla tämän yhden prinsessan ympärillä niin mistä muustakaan ottaisin kuvia. Minulle jää myös aikalailla vähemmän aikaa itsestäni huolehtimiseen. Isot aurinkolasit korvaa meikin ja päälle laitan lähinnä vaan mukavia vaatteita missä voi tarvittaessa pyllistää/kumartua alas ja imettää helposti. Toisaalta eikös sinne Facebookkiin voi laittaa juuri sellaisia kuvia kun haluaa- Sinkut laittaa kuvia itsestään ja ystävistään, koiranomistajat koiristaan, parisuhteelliset toisistaan ja perheelliset perheistään. Facebook on minulle myös tapa pitää yhteyttä perheeseen ja lähimpiin ystäviini, joita oikeasti kiinnostaa kuvat meidän pikku neidistä. Joten sorry vaan kaikille ketä ei kiinnosta nähdä mun vauvakuvia, jättäkää ne katsomatta.
-Ihmettelin kun kaverit jotka olivat jo äitejä eivät ole koskaan erossa pikkusestaan. Nyt olen itse juuri ”se äiti”. Olen jättänyt Madeleinen vain Kellanin, anoppini ja omien vanhempien hoitoon. Olen kyllä miettinyt, että olisi hyvä olla lasten hoitaja, joka voisi tulla silloin tällöin auttamaan jos ei isovanhemmat pääset, mutta en ole vielä täysin sinut ajatuksen kanssa. Sitten haluaisin olla kärpäsenä katossa varmistamassa, että kaikki on hyvin koko ajan. Täällähän monilla on noita ”nanny cams” eli pieni turvavalvonta, mistä voi tarkastaa mitä lastenhoitajat tekee lasten kanssa. Olisi tietysti kiva jos voisin luottaa johonkin niin paljon, että en tarvitsisi kameroita.
-Mainittakoon viimeisenä esimerkkinä, että tämäkin kirjoitus on tehty puhelimella autossa istuen talon edessä, koska en ole halunnut herättää nukkuvaa pikkuneitiä kesken unien. Haha.
Uimatreenia grammien kanssa Hawaijilla
Madeleine lukee kirjaa Hawajilla
maijainoc 